Tuntuu, että oon edelleenkin palautumassa viime viikosta, sillä olo on jotenkin väsähtänyt ja uni maistuu paremmin kuin hyvin! Ehkä tämä tästä. Mutta siitä Lontoosta!
Torstaiaamuna suuntasin Lontooseen (ja kirosin jälleen kerran brittiläiset junat; olin Birminghamissa yli 20 minuuttia myöhässä, mutta onneksi seuraavaan junaan oli reilusti aikaa!) ja Eustonin asemalla bongasin väkijoukosta ihanan Sonjan, jonka olin nähnyt viimeksi Stuttgartissa kesäkuun lopussa. Ei yhtään tuntunut siltä, että viime tapamisesta olisi ollut monia kuukausia! :) Lähdettiin Lontoon tubeilla metsästämään meidän hostellia, jossa viivyttiin kaksi yötä. Hostellissa tapasimme erään suomalaisen näyttelijäopiskelijan, joka asui kyseisessä hostellissa työntekoa vastaan. Oltiin kuulema ensimmäisiä suomalaisia, joita hän siellä tapasi!
Lontoossa kierreltiin kaikki turistinähtävyydet, käytiin Camden Townissa tsekkaa katukojut (ja bongattiin Hullu hatuntekijä sekä Herttakuningatar), otettiin paljon valokuvia Green Parkissa, syötiin hirveintä kiinalaista ikinä ja chillailtiin (ja mässäiltiin hah) hostelliin huoneessa, jossa riitti sänkyjä kahdeksalletoista ihmiselle. Nyt kun tarkemmin rupeaa miettimään, niin kyllä Lontoo on kiva, mutta että niin kiva, kuin mitä kaikki hehkuttaa... Njäh, en oikein tiedä. Se väenpaljous ahdisti ja tubella matkaaminen varsinkin ruuhka-aikaan oli jotain niin hirveää. En mie noin isossa kaupungissa viihtyisi ainakaan pidempiä aikoja. Toisaalta uskon, että Lontoolla on niin paljon enemmän tarjottavaa kuin vain nämä turistinähtävyydet ja joskus käynkin vielä katsomassa musikaalin Lontoon West endissä! Ihan pakko!
Sain vihdoin hyvän puhelinkoppikuvan!
Jonot olivat niin pitkiä, että tyydyttiin ottamaan kuva pelkistä kärryistä..
Buckinghamin palatsin edessä ihmiset odottivat kiivaina yli tuntia ennen vartijanvaihtoa
Lauantai-iltapäivänä otettiin juna takaisin kotikonnuille eli Birminghamiin ja käytiin ostamassa Primarkista Sonjalle sarvet, jonka jälkeen käytiin 5 punnan buffetissa, kunnes aloimme metsästämään hostellia. Se oli helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin kun miun puhelimesta loppui akku, eikä me siis voitu navigoida tietämme perille. Turhautuneina nappasimme taksin ja viimein hostelliin päästyämme aloitimme maskeerausoperaation! Sonja oli ihanaakin ihanampi peura ja mie jonkin sortin Harry Potter, joka oli saanut Voldemortilta turpaansa... :D
Kävelimme Veeran opiskelija-asunnolle, jossa vietettiin aikaa Veeran kämppiksen kanssa, samaan aikaan kun odotimme Veeraa töistä. Lopulta saatiin porukka kasaan ja lähdettiin trick-or-treatille! Käytännössä se tarkoitti sitä, että juostiin ympäri opiskelija-asuntoloita ja koputettiin tai soitettiin jonkun asunnon ovikelloa. Joinakin kertoina kukaan ei tullut avaamaan, sitten taas joku oli tulossa, mutta jänistettiin ja lähdettiin äkkiä karkuun ja viimeisellä kerralla viimein päästessämme huutamaan "TRICK OR TREAT!!", avasi oven erittäin väsyneen ja vittuuntuneen näköinen opiskelijatyttö, joka vastasi tylsistyneen kuuloisena "oh", joten päätimme lopettaa kierroksen siihen. :D Sen jälkeen päätettiin tsekata Birminghamin yö ja joka puolella näkyi noitia, hirviöitä, kissoja ja vaikka mitä!
Seuraavana aamuna heräsimme siihen, kun meidän tyttödormissa oli mies, jonka joku oli napannut viime yön jäljiltä ja koska meitä häiritsi tyypin kyseenalainen käytös, menimme respaan valittamaan asiasta. Myöhemmin saimme kuulla, että mies oli yrittänyt vielä tunkeutua johonkin toiseen huoneeseen ja poliisit oli kutsuttu paikalle sen vuoksi... On se hostellielämä mielenkiintoista!
Sonja teki vielä viimeiset shoppailut Victoria's secretillä ja lopulta sanottiin juna-asemalla heipat.
Oli kyllä mahtavaa ja toivottavasti nähdään Sonjan kanssa myöhemminkin, tällä kertaa ehkä jopa ihan Suomen kamaralla! Kiitos Sonja vielä kerran tästä reissusta :*
Vi ses,
♥ Elisa
P.s. Tyhmästi meni tekstin asettelu mutta menkööt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti