perjantai 6. marraskuuta 2015

Harry Potter ja muutoksen tuulet

Otsikko kuulostaa uudelta Harry Potter-kirjalta, vai mitä? Yritin näpsäkästi ujuttaa siihen kaksi eri asiaa, joista haluan kirjoittaa tässä postauksessa, mutta kyllä tuo varmaan kävisi jatko-osan nimestä. :D

Torstaiaamuna kirosin jo monenkohan kerran brittiläiset junat, kun asemalle juuri ajallaan saavuttuani (vieläpä tyhjällä takarenkaalla pyöräillen) sain kuulla, että senhetkinen juna Birminghamiin on peruttu ja jouduin odottamaan seuraavaa junaa tunnin verran vesisateessa. Epäilytti myös, että se juna tulisi olemaan myöhässä (ei olisi ihme!) enkä ehtisi junaan kohti Watfordia. Onneksi kaikki meni suunnitelmien mukaan ja parin tunnin päästä olin Harry Potter- elokuvien tekopaikalla ja aamuinen vitutus muuttui suorastaan liikutukseksi! Tuntui vaan niin uskomattomalta olla juuri siellä, missä miun lempielokuvasarja on kuvattu ja missä kaikki ne näyttelijät ovat aikanaan kuvanneet elokuvan kohtaukset. Toisaalta en pystynyt sisäistämään sitä ollenkaan, ihastelin vain kaikkia lavasteita sekä pukuja noin kolmen tunnin verran, lukien infokylttejä ja napsien valokuvia. Kokeilin myös kermakaljaa, mikä oli kyllä pettymys. 4 puntaa jonkin sortin limpparista, jossa oli toffeenmakuista pehmistä päällä ja jota juotiin kertakäyttömukista? No, voinpahan ainakin sanoa juoneeni "kermakaljaa", jos jotain!






























Kierroksen jälkeen tultiin kauppaan, josta löytyi aivan kaikkea! Niistä myös sai pulittaa ihan kiitettävästi... Itselleni en raaskinut ostaa mitään, mutta perheen lapsille ostin suklaataikasauvan.

Suosittelen studiokierrosta kaikille Harry Potter-faneille ja niille, joita kiinnostaa making of- kulissit! Studiokierros maksoi 33 puntaa ja siihen päälle pystyi ostamaan jotain erikoisjuttuja, kuten muistokassin kierrokselta. Itselleni riitti hyvin pelkkä kierros.

Ja mitä niihin muutoksen tuuliin tulee: perheen taloudellisista ongelmista johtuen miun täytyy lähteä täältä jo ensi viikolla. Tarkemmin ottaen keskiviikkona, eli aikaa Bromsgrovessa ei ole paljoa jäljellä. Se on toisaalta surullista, mutta myös vapauttavaa. Miun elämä tämän syksyn aikana on ollut täällä, oon saanut täältä kavereita ja tunnen kaupungin (ja varsinkin kahvilat!) sekä liityin paikalliselle kuntosalille. Nyt tälle kaikelle täytyy sanoa heipat, ja vaikka olenkin ollut täällä vasta pari kuukautta, voi hyvästien jättämisestä tulla yllättävän vaikeaa - toisaalta, milloinpa se miulle helppoa olisi...

Jos tästä jotain hyvää täytyy keksiä, niin se olisi ainakin se, ettei miun tarvitse enää tehdä varsinaisia au pairin hommia. Olen siis löytänyt uuden perheen Buxtonista, jonka luona olen jouluun asti. Perheen äiti pyörittää omaa korubisnestä, jossa tulen auttamaan. Joitakin normaaleja au pairin hommia on, mutta lasten vahtiminen tai siivoaminen eivät tule olemaan niin isossa osassa kuin mitä miun aikaisemmissa host-perheissä. Ja jos rehellisiä ollaan, niin olen siitä todella helpottunut! Alkaa tämä au pairin elämä tulla kuitenkin jo korvista ulos. Lisäksi on todella kiva päästä kokeilemaan jotain uutta ja nähdä uusia maisemia!

Joulun jälkeen en siis ole Britteihin enää tulossa. Se tietää työntekoa Suomessa ja pääsykokeisiin panostamista. Eikä se kuulosta oikeastaan lainkaan pahalta, vaan hyvillä mielin olen tulossa takaisin kotiin. ♥

Vi ses,
Elisa

2 kommenttia:

  1. Oi ihanaa tuuppa sit keväällä taas käymään tampereella!!! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enniii! Jos vaan yhtään mahdollista, niin minä tulen!! :*

      Poista