Kuvapostauksen muodossa kertoilen jälleen viikon tapahtumista ja fiiliksistä!
1. Olen käynyt lenkkeilemässä eräällä kukkulalla, missä sijaitsee mm. Solomon- niminen temppeli. Sieltä näkee koko Buxtonin ja maisemat ovat muutenkin henkeäsalpaavat. Polku on todella jyrkkä, joten alas tullessa pitää aina olla todella varovainen... Muta tekee siitä entistäkin haastavampaa. Mäen kupeessa sijaitsee hevostila, ja sen läpi juoksen kotia kohti!
2. Oon käynyt eräässä second hand- kirjakaupassa lukemassa Mutant message - down under- nimistä kirjaa, jota perheen äiti miulle suositteli. Se kertoo amerikkalaisnaisesta, joka päätyy Australiassa aboriginaalien joukkoon kuukausiksi. Nainen kertoo omista kokemuksistaan ja jakaa aboriginaaleilta saamiaan oppeja, hyvin inspiroiva kirja! Siellä kirjakaupassa on niin ikään olohuone, josta saa ilmaiseksi teetä, ja varsinkin sadepäivinä (joita tällä viikolla on ollut turhauttavan paljon) sinne on todella mukava mennä lukemaan kirjaa kaikessa rauhassa!
3. Miun työpiste! Joskus pujottelen helmiä sohvalla, mutta useimmiten istuskelen pöydän ääressä. Kuvassa rei'itän nahkapaloja, joista teen pussukat koruille. Muita miun tehtäviin kuuluvia juttuja ovat olleet muun muassa käyntikorttien tekeminen, valokuvaaminen, lankojen availu ja se helmien pujottelu. Tykkään näistä kaikista aivan valtavasti! "Korupajassa" kuunnellaan myös klassista musiikkia, poltetaan erilaisia tuoksuja ja höpötellään kaikesta mahdollisesta. Eihän tämä edes tunnu työltä! :D
4. Viime sunnuntaina käytiin farmilla, mikä sijaitsi tällaisissa maisemissa. English much?
5. Miun ihka ensimmäinen tekemä koru! Ja huomaa kyllä noista kiemuraisista langoista, että ensikertalainen ollut asialla... Joka tapauksessa oon tyytyväinen, että sain korun ylipäätänsä tehtyä loppuun asti! Ja tästä sitä vain kehitytään paremmaksi. :)
6. Käytiin perheen kanssa patikoimassa lähiseudun vuorilla. Ylhäältä maisemat olivat jälleen kerran todella upeat, ja tuona päivänä saimme Englantiin myös ensimmäiset lumet! ♥ Lampaita vuorilla näkyi siellä täällä, ja monet niistä olivat aivan vuoren reunalla. Ihan jo pelotti, että milloinka ne tippuvat alas jyrkänteeltä! Paikalla oli myös ihmisiä harjoittelemassa vuorikiipeilyä. Ihan ihmeellistä, miten ihmiset pystyivät kiipeämään pystysuoraa kivenjärkälettä pitkin sen päälle, ilman mitään apuvälineitä lukuunottamatta magnesiumia!
Koska tiedän, että aikaa täällä ei ole enää kauaa jäljellä (alle kuukausi miun lentoon!), vaalin jokaista hetkeä, mitä täällä vietän. Olo on jopa vähän haikea, vaikka tässäkään perheessä en ole ollut kuin vasta reilun viikon verran, mutta koen jo nyt olevani kuin kotonani. Ehkä ajan rajallisuus, ei-au pairin-hommat ja osaksi suomalainen perhe tekeekin täällä olosta niin mahtavaa.
Vi ses,
♥ Elisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti