Last weekend

Oon ollut Buxtonissa 19 päivää ja 18 vielä edessä, sitten koittaa lento Suomeen. Goalseja loppuajalle on nyt joululahjojen etsiminen, mikäs sen parempaa puuhaa! Viime viikonloppuna tuli käytyä Manchesterissa, jätetty jäähyväiset Bromsgroven kavereille, nautittu Harry Potter- teemaisia drinkkejä ja käytyä kolmen tunnin kävelylenkillä myrskytuulessa.

Sunnuntaina lähdin kävelemään eräälle tunturille, missä olin viikolla host-isän kanssa juoksemassa. Ylhäällä polku oli pelkkää mutaa, ja perheen isä loikki pitkän polun leikiten, kun minä taas kirosin maaston ja kastelin kengät ja sukat litimäriksi. Juoksimme n. 1,5 tuntia ja matkaa oli 11 kilometriä, ja sunnuntaiaamuna päätin lähteä samaan paikkaan kävelylle ja myöskin kuvailemaan, sillä maisemat siellä olivat tosi kivat! Huipulla tuuli niin kovaa, että pystyin nojaamaan taaksepäin ja tuuli kannatteli. Pelkäsin jo, että jossain lähellä oli tornado riehumassa, kun tuuli oli vain niin järkyttävä!

Onnellinen struudelinsyöjä

Lauantaina suuntasin ensimmäistä kertaa Manchesteriin, minne pääsee Buxtonista tunnissa junalla. Tapasin siellä Julian, ja kiertelimme sateessa ympäri kaupunkia metsästäen joulumarkkinahumua ja välillä pakenimme kauppoihin sadetta karkuun. Manchesterin joulumarkkinat ovat kuuleman mukaan yksi Britannian hienoimmista joulumarkkinoista, ja olihan ne tosi kivat! Sellaiset saksalaiset joulumarkkinat. Mutta oli ne Stuttgartin silti paljon kivemmat ja paikan päällä tulikin kova Saksa-ikävä siellä glühweinin, pretzelien ja bratwurstien keskellä! Illalla hyvästelin Julian ja pari muuta Bromsgroven kaveria, toivottavasti nähdään Julian kanssa vielä joskus - mahdollisesti Hollannissa tai Suomessa. ♥

Perjantai-iltana mentiin host-äidin kanssa Harry Potter- teemabileisiin paikalliseen baariin! Paikka oli koristeltu HP- tyyliin niin, että katosta roikkuivat kynttilät, Dursleyn takasta pystyi nappaamaan itselleen kirjeen Tylypahkaan ja laituri 9 3/4:sta löytyi Harry Potterin matkavarat Hedwig mukaan lukien, vain muutamia mainitakseni! Baariin sisään tullessa lajitteluhattu arpoi tuvan, ja oman tuvan värisen shotin sai ilmaiseksi, mikäli saapui paikalle ennen kello yhtätoista. Baariin sai pukeutua halutessaan naamiaistyyliin, ja parhaiten pukeutunut voitti liput Harry Potter- studioille. Paikalla oli lähinnä bilettäviä nuoria, kun me taas menimme sinne ihastelemaan sisustusta, nauttimaan potioneja ja katsomaan Harry Potter ja puoliverinen prinssi- leffaa, mikä siellä pyöri. Ei hullumpi perjantai-ilta! :D

Vi ses,

♥ Elisa

Elämää kuvina

Kuvapostauksen muodossa kertoilen jälleen viikon tapahtumista ja fiiliksistä!

1. Olen käynyt lenkkeilemässä eräällä kukkulalla, missä sijaitsee mm. Solomon- niminen temppeli. Sieltä näkee koko Buxtonin ja maisemat ovat muutenkin henkeäsalpaavat. Polku on todella jyrkkä, joten alas tullessa pitää aina olla todella varovainen... Muta tekee siitä entistäkin haastavampaa. Mäen kupeessa sijaitsee hevostila, ja sen läpi juoksen kotia kohti! 

2. Oon käynyt eräässä second hand- kirjakaupassa lukemassa Mutant message - down under- nimistä kirjaa, jota perheen äiti miulle suositteli. Se kertoo amerikkalaisnaisesta, joka päätyy Australiassa aboriginaalien joukkoon kuukausiksi. Nainen kertoo omista kokemuksistaan ja jakaa aboriginaaleilta saamiaan oppeja, hyvin inspiroiva kirja! Siellä kirjakaupassa on niin ikään olohuone, josta saa ilmaiseksi teetä, ja varsinkin sadepäivinä (joita tällä viikolla on ollut turhauttavan paljon) sinne on todella mukava mennä lukemaan kirjaa kaikessa rauhassa!

3. Miun työpiste! Joskus pujottelen helmiä sohvalla, mutta useimmiten istuskelen pöydän ääressä. Kuvassa rei'itän nahkapaloja, joista teen pussukat koruille. Muita miun tehtäviin kuuluvia juttuja ovat olleet muun muassa käyntikorttien tekeminen, valokuvaaminen, lankojen availu ja se helmien pujottelu. Tykkään näistä kaikista aivan valtavasti! "Korupajassa" kuunnellaan myös klassista musiikkia, poltetaan erilaisia tuoksuja ja höpötellään kaikesta mahdollisesta. Eihän tämä edes tunnu työltä! :D

4. Viime sunnuntaina käytiin farmilla, mikä sijaitsi tällaisissa maisemissa. English much?

5. Miun ihka ensimmäinen tekemä koru! Ja huomaa kyllä noista kiemuraisista langoista, että ensikertalainen ollut asialla... Joka tapauksessa oon tyytyväinen, että sain korun ylipäätänsä tehtyä loppuun asti! Ja tästä sitä vain kehitytään paremmaksi. :)

6. Käytiin perheen kanssa patikoimassa lähiseudun vuorilla. Ylhäältä maisemat olivat jälleen kerran todella upeat, ja tuona päivänä saimme Englantiin myös ensimmäiset lumet! ♥ Lampaita vuorilla näkyi siellä täällä, ja monet niistä olivat aivan vuoren reunalla. Ihan jo pelotti, että milloinka ne tippuvat alas jyrkänteeltä! Paikalla oli myös ihmisiä harjoittelemassa vuorikiipeilyä. Ihan ihmeellistä, miten ihmiset pystyivät kiipeämään pystysuoraa kivenjärkälettä pitkin sen päälle, ilman mitään apuvälineitä lukuunottamatta magnesiumia!

Koska tiedän, että aikaa täällä ei ole enää kauaa jäljellä (alle kuukausi miun lentoon!), vaalin jokaista hetkeä, mitä täällä vietän. Olo on jopa vähän haikea, vaikka tässäkään perheessä en ole ollut kuin vasta reilun viikon verran, mutta koen jo nyt olevani kuin kotonani. Ehkä ajan rajallisuus, ei-au pairin-hommat ja osaksi suomalainen perhe tekeekin täällä olosta niin mahtavaa. 

Vi ses,

♥ Elisa

Au pairista koruapulaiseksi

Mooi taas!

Keskiviikkona jätin hyvästit perheelle! Saksan perheeseen vertaen en saanut läksiäisjuhlia, vaan sanottiin vain heipat aamulla juna-asemalla. Olinhan ollut Bromsgroven perheessä vain pari kuukautta, niin ei siitä mitään suurempia noteerauksia voikaan oikein odottaa. Oli perhe toisaalta hankkinut miulle lahjakassin, joka sisälti kookoscurrya, mantelikeksejä ja kiitoskortin. :) Oli toisaalta surullista hyvästellä lapset (ja varsinkin edellisenä iltana liikutuin, kun perheen tyttö lauloi tuutulaulua, että hän on surullinen Elisan huomisen lähdön vuoksi!), mutta enemmän olin vain innoissani siitä, että edessä ovat uusi perhe, uusi kaupunki sekä uudet kokemukset!

Rainy and grey Buxton

Tuosta kuvasta ei nyt välttämättä osaisi päätellä, mutta oon ihan innoissani tästä uudesta paikasta, sillä täällä on niin kaunista! Buxton sijaitsee laakson kupeessa, ja sitä ympäröivät lukemattomat vihreät nummet ja kukkulat. Buxton on Wikipedian mukaan hiukan pienempi kuin Bromsgrove, mutta kyllä tämä vaan tuntuu isommalta, en sitten tiedä miksi.Täältä löytyy monia vintage-henkisiä kahviloita, joista yhtä on tullut jo testattua. Lisäksi olen bongannut monia monia monia herttaisia sisustusliikkeitä! Täällä on lisäksi jopa pari ostoskeskusta, mutta eivät ne ole oikein mitään, jos vertaa Birminghamin Bullringiin. :D Kyllä täältä kaikki tarvittava löytyy, ja se riittää miulle aivan hyvin! Täältä on kotoisin myös Buxton- niminen vesibrändi (yllätys!), ja kaupungin keskustassa on lähde, josta voi hakea tuota samaa pullotettua vettä aivan ilmaiseksi!

Tykkään myös todella paljon tästä perheestä, ja olo on erittäin tervetullut! Edellisen perheen stressi alkoi olla jo sitä luokkaa, että se vaikutti miunkin hyvinvointiin ja tuntui siltä, että olin vain heidän jaloissaan. Siksi tämän perheen leppoisa ilmapiiri tuntuu erityisen mukavalta. En ole siis enää au pair, tai ainakaan sen perinteisen määritelmän mukaan. Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, autan perheen äitiä hänen koruyrityksessään tekemällä koruja, korupusseja, käyntikortteja ynnä muita rutiinihommia. Tähän asti olen tykännyt hommasta aivan mielettömästi, on ollut ihanaa päästä pitkästä aikaa tekemään käsillä jotain pikkutarkkaa! Lisäksi tehtävät ovat olleet simppeleitä, mikä sopii loistavasti tällaiselle käsitöistä kuutosen saaneelle. :D Kyseiset korut ovat parantavia (näistä on ollut mielenkiintoista kuulla juttua!) ja vieläpä todella kauniita. Koruyrityksen nettisivuille pääsee tästä. 

Täällä on nyt myrskynnyt Skotlannin hurrikaanin jäljiltä. Vettä sataa lähes jatkuvasti ja tuuli on rajua. Pari päivää sitten sää oli kuitenkin kohtalaisen hyvä ja olen käynyt pari kertaa juoksemassa perheen isän kanssa kukkuloilla. Täällä on juttuna puistojuoksut, joita järjestetään joissakin paikoissa viikottain, täällä Buxtonissa kerran kuussa. Juoksimme viiden kilometrin matkan mäen päälle ja sen viertä, niissä maisemissa sitä juoksi mielellään! Täytyy kyllä päästä kuvailemaan paikallista luontoa, kunhan tuo sää tuosta hellittäisi...!

Vi ses,

♥ Elisa

Harry Potter ja muutoksen tuulet

Otsikko kuulostaa uudelta Harry Potter-kirjalta, vai mitä? Yritin näpsäkästi ujuttaa siihen kaksi eri asiaa, joista haluan kirjoittaa tässä postauksessa, mutta kyllä tuo varmaan kävisi jatko-osan nimestä. :D

Torstaiaamuna kirosin jo monenkohan kerran brittiläiset junat, kun asemalle juuri ajallaan saavuttuani (vieläpä tyhjällä takarenkaalla pyöräillen) sain kuulla, että senhetkinen juna Birminghamiin on peruttu ja jouduin odottamaan seuraavaa junaa tunnin verran vesisateessa. Epäilytti myös, että se juna tulisi olemaan myöhässä (ei olisi ihme!) enkä ehtisi junaan kohti Watfordia. Onneksi kaikki meni suunnitelmien mukaan ja parin tunnin päästä olin Harry Potter- elokuvien tekopaikalla ja aamuinen vitutus muuttui suorastaan liikutukseksi! Tuntui vaan niin uskomattomalta olla juuri siellä, missä miun lempielokuvasarja on kuvattu ja missä kaikki ne näyttelijät ovat aikanaan kuvanneet elokuvan kohtaukset. Toisaalta en pystynyt sisäistämään sitä ollenkaan, ihastelin vain kaikkia lavasteita sekä pukuja noin kolmen tunnin verran, lukien infokylttejä ja napsien valokuvia. Kokeilin myös kermakaljaa, mikä oli kyllä pettymys. 4 puntaa jonkin sortin limpparista, jossa oli toffeenmakuista pehmistä päällä ja jota juotiin kertakäyttömukista? No, voinpahan ainakin sanoa juoneeni "kermakaljaa", jos jotain!

Kierroksen jälkeen tultiin kauppaan, josta löytyi aivan kaikkea! Niistä myös sai pulittaa ihan kiitettävästi... Itselleni en raaskinut ostaa mitään, mutta perheen lapsille ostin suklaataikasauvan.

Suosittelen studiokierrosta kaikille Harry Potter-faneille ja niille, joita kiinnostaa making of- kulissit! Studiokierros maksoi 33 puntaa ja siihen päälle pystyi ostamaan jotain erikoisjuttuja, kuten muistokassin kierrokselta. Itselleni riitti hyvin pelkkä kierros.

Ja mitä niihin muutoksen tuuliin tulee: perheen taloudellisista ongelmista johtuen miun täytyy lähteä täältä jo ensi viikolla. Tarkemmin ottaen keskiviikkona, eli aikaa Bromsgrovessa ei ole paljoa jäljellä. Se on toisaalta surullista, mutta myös vapauttavaa. Miun elämä tämän syksyn aikana on ollut täällä, oon saanut täältä kavereita ja tunnen kaupungin (ja varsinkin kahvilat!) sekä liityin paikalliselle kuntosalille. Nyt tälle kaikelle täytyy sanoa heipat, ja vaikka olenkin ollut täällä vasta pari kuukautta, voi hyvästien jättämisestä tulla yllättävän vaikeaa - toisaalta, milloinpa se miulle helppoa olisi...

Jos tästä jotain hyvää täytyy keksiä, niin se olisi ainakin se, ettei miun tarvitse enää tehdä varsinaisia au pairin hommia. Olen siis löytänyt uuden perheen Buxtonista, jonka luona olen jouluun asti. Perheen äiti pyörittää omaa korubisnestä, jossa tulen auttamaan. Joitakin normaaleja au pairin hommia on, mutta lasten vahtiminen tai siivoaminen eivät tule olemaan niin isossa osassa kuin mitä miun aikaisemmissa host-perheissä. Ja jos rehellisiä ollaan, niin olen siitä todella helpottunut! Alkaa tämä au pairin elämä tulla kuitenkin jo korvista ulos. Lisäksi on todella kiva päästä kokeilemaan jotain uutta ja nähdä uusia maisemia!

Joulun jälkeen en siis ole Britteihin enää tulossa. Se tietää työntekoa Suomessa ja pääsykokeisiin panostamista. Eikä se kuulosta oikeastaan lainkaan pahalta, vaan hyvillä mielin olen tulossa takaisin kotiin. ♥

Vi ses,
♥ Elisa

Lontoo ja Birminghamin halloween

Tuntuu, että oon edelleenkin palautumassa viime viikosta, sillä olo on jotenkin väsähtänyt ja uni maistuu paremmin kuin hyvin! Ehkä tämä tästä. Mutta siitä Lontoosta!

Torstaiaamuna suuntasin Lontooseen (ja kirosin jälleen kerran brittiläiset junat; olin Birminghamissa yli 20 minuuttia myöhässä, mutta onneksi seuraavaan junaan oli reilusti aikaa!) ja Eustonin asemalla bongasin väkijoukosta ihanan Sonjan, jonka olin nähnyt viimeksi Stuttgartissa kesäkuun lopussa. Ei yhtään tuntunut siltä, että viime tapamisesta olisi ollut monia kuukausia! :) Lähdettiin Lontoon tubeilla metsästämään meidän hostellia, jossa viivyttiin kaksi yötä. Hostellissa tapasimme erään suomalaisen näyttelijäopiskelijan, joka asui kyseisessä hostellissa työntekoa vastaan. Oltiin kuulema ensimmäisiä suomalaisia, joita hän siellä tapasi! 

Lontoossa kierreltiin kaikki turistinähtävyydet, käytiin Camden Townissa tsekkaa katukojut (ja bongattiin Hullu hatuntekijä sekä Herttakuningatar), otettiin paljon valokuvia Green Parkissa, syötiin hirveintä kiinalaista ikinä ja chillailtiin (ja mässäiltiin hah) hostelliin huoneessa, jossa riitti sänkyjä kahdeksalletoista ihmiselle. Nyt kun tarkemmin rupeaa miettimään, niin kyllä Lontoo on kiva, mutta että niin kiva, kuin mitä kaikki hehkuttaa... Njäh, en oikein tiedä. Se väenpaljous ahdisti ja tubella matkaaminen varsinkin ruuhka-aikaan oli jotain niin hirveää. En mie noin isossa kaupungissa viihtyisi ainakaan pidempiä aikoja. Toisaalta uskon, että Lontoolla on niin paljon enemmän tarjottavaa kuin vain nämä turistinähtävyydet ja joskus käynkin vielä katsomassa musikaalin Lontoon West endissä! Ihan pakko!

Sain vihdoin hyvän puhelinkoppikuvan!

Jonot olivat niin pitkiä, että tyydyttiin ottamaan kuva pelkistä kärryistä..

Buckinghamin palatsin edessä ihmiset odottivat kiivaina yli tuntia ennen vartijanvaihtoa

Lauantai-iltapäivänä otettiin juna takaisin kotikonnuille eli Birminghamiin ja käytiin ostamassa Primarkista Sonjalle sarvet, jonka jälkeen käytiin 5 punnan buffetissa, kunnes aloimme metsästämään hostellia. Se oli helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin kun miun puhelimesta loppui akku, eikä me siis voitu navigoida tietämme perille. Turhautuneina nappasimme taksin ja viimein hostelliin päästyämme aloitimme maskeerausoperaation! Sonja oli ihanaakin ihanampi peura ja mie jonkin sortin Harry Potter, joka oli saanut Voldemortilta turpaansa... :D 

Kävelimme Veeran opiskelija-asunnolle, jossa vietettiin aikaa Veeran kämppiksen kanssa, samaan aikaan kun odotimme Veeraa töistä. Lopulta saatiin porukka kasaan ja lähdettiin trick-or-treatille! Käytännössä se tarkoitti sitä, että juostiin ympäri opiskelija-asuntoloita ja koputettiin tai soitettiin jonkun asunnon ovikelloa. Joinakin kertoina kukaan ei tullut avaamaan, sitten taas joku oli tulossa, mutta jänistettiin ja lähdettiin äkkiä karkuun ja viimeisellä kerralla viimein päästessämme huutamaan "TRICK OR TREAT!!", avasi oven erittäin väsyneen ja vittuuntuneen näköinen opiskelijatyttö, joka vastasi tylsistyneen kuuloisena "oh", joten päätimme lopettaa kierroksen siihen. :D Sen jälkeen päätettiin tsekata Birminghamin yö ja joka puolella näkyi noitia, hirviöitä, kissoja ja vaikka mitä! 

Seuraavana aamuna heräsimme siihen, kun meidän tyttödormissa oli mies, jonka joku oli napannut viime yön jäljiltä ja koska meitä häiritsi tyypin kyseenalainen käytös, menimme respaan valittamaan asiasta. Myöhemmin saimme kuulla, että mies oli yrittänyt vielä tunkeutua johonkin toiseen huoneeseen ja poliisit oli kutsuttu paikalle sen vuoksi... On se hostellielämä mielenkiintoista!

Sonja teki vielä viimeiset shoppailut Victoria's secretillä ja lopulta sanottiin juna-asemalla heipat.

Oli kyllä mahtavaa ja toivottavasti nähdään Sonjan kanssa myöhemminkin, tällä kertaa ehkä jopa ihan Suomen kamaralla! Kiitos Sonja vielä kerran tästä reissusta :*

Vi ses,

♥ Elisa

P.s. Tyhmästi meni tekstin asettelu mutta menkööt!