Britain, Britain, Britain

En oo vielä ollenkaan tajunnut sitä faktaa, että olen asunut Isossa-Britanniassa "jo" yhden päivän verran. Tänne tuleminen oli jotenkin automaattinen päätös, kun en kerta kouluunkaan päässyt. Tuntuu, etten ole Britanniaan lähtöä sen pidemmälle ajatellut ja siksi koinkin varmaan jo pienen kulttuurishokin, kun kaikki täällä näyttää niin brittiläiseltä ja ihmiset puhuvat vahvalla brittiaksentilla. Ed Sheeraneita näkyi Lontoossa siellä täällä ja valtateiden varsilla avautui suuria peltoja lammasfarmeineen. Nelituntisen bussimatkan aikana sääkin ehti muuttua tyypillisesti sateesta auringonpaisteeksi, siitä vielä takaisin sateeksi ja lopulta ukkosmyrskyksi. Ihmekös tuo, mutta en ollut missään vaiheessa sen tarkemmin pohtinut, mitä asiat tulevat käytännössä olemaan. Bussimatkalla Lontoosta Birminghaminiin mietin, että mitä ihmettä oon tekemässä ja mitä mie siinä bussissa edes teen. Toisaalta yli vuorokauden kestänyt matkustelu taisi olla epäluuloisuuteen pääsyynä - olin aivan poikki bussista ulos noustessani ja muutenkin perheen tapaaminen jänskätti ja lisäsi huonoa oloa entisestään.

Paha mieli sai kuitenkin väistyä, kun ajoimme perheen äidin kanssa heidän pihaansa. Talo näytti juuri sellaiselta söpöltä, hiukan rähjäiseltä englantilaistalolta puutarhoineen. Heti sisälle päästyäni näin seinässä ison kartonginpalasen, jossa luki "Welcome Elisa" niin taitavasti kuin vesiväreillä maalaava 5- vuotias lapsi osaa. Perhe oli valmistanut spagetti-illallisen ja nostimme maljan miun saapumisen kunniaksi. Perheen isä ja tyttö olivat myös leiponeet mutakakun yllätykseksi! Oli ihana saada kunnon kotiruokaa lentokenttäsämpylöiden sijaan. 

Perheen vieraanvaraisuus yllätti miut. Erityisen ihanaa on se, että perheen 5- vuotias tyttö on jo heti ottanut miut "isosiskokseen" ja tahtoo halia ja pitää kädestä. Hän oli askarrellut miulle myös monia kuvia ja on kuulema ollut todella excited miun tulosta. :) Perheen 8- vuotias poika on myöskin suloinen, joskaan ei niin läheisyydenkaipuinen kuin siskonsa, vaan hän on paljon itsenäisempi ja tykkää lueskella itsekseen lehtiä ja kirjoja. Aivan ihanaa pojassa on se, että hän kysyy aina "Pardon?", mikäli ei ole kuullut jotain kunnolla. Kohtelias pieni brittimies!

Miun tuliaiset perheelle

Tuntuu, että tämä perhe tekee asiat paljon selkeämmäksi kuin Saksan perheeni. Ainakin perheen äiti on ilmoittanut suoraan, kun voin vaan ottaa rennosti ja hän on myös sanonut, että miun ei ole mikään pakko osallistua perheen juttuihin silloin, kun molemmat vanhemmat ovat kotona, vaan voin olla omassa huoneessani rauhassa, ja että voin pistäytyä teehyllyllä aina kun haluan (jee!). Vastoin kotipuolen spekulointia miun huone ei ole portaikon komerossa Harry Potter- tyyliin (vaikka näillä epäilyttävästi sitä muistuttava komero onkin), vaan miulla on yläkerrassa oma pieni huone, jossa on aivan iiiihanan iso sänky. Lentokentän sohvilla vietetyn yön jälkeen osaa varmasti arvostaa pehmeää sänkyä!

Tänään miulle esiteltiin Bromsgroven pääkatu (toisin sanoen shoppailukuja; kaupunki on jonkin verran Kiteetä isompi), kirjasto, puisto sekä miut rekisteröitiin paikalliseen terveyskeskukseen ja varattiin myös aika pankkiin paikallisen tilin avaamiseksi. Varsinaisia töitä olen joutunut tekemään pari tuntia, jolloinka katsoimme lasten kanssa jonkun brittikomedian ja tein meille sandwichit lounaaksi. Tällä hetkellä tuntuu siltä, kuin olisi koko ajan tekemässä jotain, enkä edes tiedä, teenkö töitä vai en, vai aloitanko varsinaiset hommat vasta ensi viikolla. Tämä viikko taitaakin olla tällaista tutustumisen ja työnteon välistä sekasotkua.

Lupaan julkaista vähemmän ankean näköisiä kuvia Bromsgrovesta!

Paljon olisi asiaa, mutta Nukkumatti vie nyt voiton. Näin tiivistettynä alun fiilikset: perhe on ihana, minä olen väsynyt ja Iso-Britannia on kuin suoraan jostain sarjakuvasta. Voi olla, että postaan vielä lisää tällä viikolla tai sitten ensi viikolla, mutta varmaa on, että monia uusia asioita tulee vielä lähipäivinä tapahtumaan!

Vi ses,
♥ Elisa