Paras vuosi ikinä

Vietän viimeistä päivää Stuttgartissa. Huomenna otan junan kohti Frankfurtin lentokenttäasemaa ja sunnuntain vastaisena yönä saavun Helsinkiin. Oon miettinyt paljon tätä vuotta ja sitä, mitä se on miulle antanut. Sanonpahan vaan, että au pairiksi lähteminen on ollut elämäni paras päätös. Oon oppinut täällä ollessani niin paljon elämästä ja itsestäni. Mitä tästä vuodesta on sitten jäänyt käteen ja miten se on muuttanut minua?

• Olen kasvanut henkisesti. Koen olevani enemmän aikuinen kuin teini, mitä ei välttämättä olisi tapahtunut, jos olisin vain jäänyt kotiin. Oon saanut täällä ollessani paljon itsevarmuutta enkä ota asioita aina niin henkilökohtaisesti. Osaan viimeistään nyt huolehtia itsestäni ja pärjään omillani.
• Matkustaminen ei enää aiheuta stressiä (ainakaan niin paljoa) ja koen reissaamisen pikemminkin miellyttävänä! Ennen tänne lähtöä ajatus junan ottamisesta Suomessa jonnekin uuteen kaupunkiin - vieläpä yksin - olisi stressannut minnuu todella paljon, mutta seikkailtuani Deutsche Bahnin, Lufthansan ja Fernbusien ihmeellisessä maailmassa julkisilla kulkeminen ja erilaiset vaihdot eivät enää hetkauta minnuu sen pahemmin.
• Uskallan tehdä asioita yksin. Matkaseura on kyllä aina plussaa, mutta uskallan ja voin lähteä myös yksin reissuun, eikä miulla edes ole silloin tylsää. Matkustellessa tulee lähes aina saatua seuraa, oli se sitten hostellissa, sohvasurfatessa tai vaikka jossain turistirysässä muiden matkalaisten kanssa. Toisaalta sosiaalinen media helpottaa kyllä paljon, mikäli tulee yksinäinen olo. Kaupungillekin voi lähteä huvikseen yksin hengailemaan tai vaikka tutkimaan uusia paikkoja.
• Oon oppinut saksaa. Ennen tänne tuloa en osannut saksaa ollenkaan ja 11 kuukaudessa olen oppinut pärjäämään pelkällä saksalla! Perheen äiti sanoi, että olen saksassa jo sujuva, mutta itse en kyllä ihan niin hyväksi koe itseäni. Pärjään perheen kanssa pelkästään saksalla, paitsi silloin, kun yritän selittää jotain vaikeaselkoista, käytän yksittäisiä englannin kielen sanoja. Se on myös huippua, kun syyskuussa saksa kuulosti sananmukaisesti siansaksalta, mutta nyt korva on jo tottunut kieleen täysin ja erotan sanat toisistaan - saksa kuulostaa kotoisalta. On se vaan niin ihana kieli!
• Ihmissuhteet ovat parantuneet. Kavereihin ja perheeseen. Täytyy lähteä kauas, jotta huomaa, mikä on elämässä oikeasti tärkeää. Lisäksi olen huomannut, että jokaisessa perheessä asiat hoidetaan omalla tavalla ja au pairin vain täytyy sopeutua siihen, vaikka jotkut käytännöt omasta mielestä oudoilta vaikuttavatkin. Oon myös päässyt näkemään seurapiirielämää läheltä!
• Uskallan tehdä aloitteen ihmisiin tutustuessa enkä pidä sitä niin outona, jos tuntematon tulee juttelemaan. Uskallan ainakin antaa ihmisille mahdollisuuden: kerran päädyin treffeille ihmisen kanssa, joka oli pysäyttänyt miut Stuttgartin pääkadulla. Hän kertoi minun näyttävän erittäin skandinaaviselta ja että vaikutan mielenkiintoiselta ihmiseltä. Vaihdettiin numeroita ja tavattiin muutaman päivän jälkeen kahvittelun ja kävelyn merkeissä. Oli niin hienoa jutella syvällisiä täysin tuntemattoman ihmisen kanssa, tällaiset asiat jäävät kyllä mieleen!
• Kielen lisäksi olen oppinut kotitaloustöitä eli toisin sanoen siivoamaan. Siis kunnolla. Lisäksi olen oppinut pilkkomaan monia hedelmiä, kuten ananasta ja erilasia meloneja. :D Hyödyllisiä taitoja nekin! 

En siis vaihtaisi tätä vuotta mihinkään. Suosittelen au pairiksi lähtemistä jokaiselle, joka haluaa nähdä maailmaa ja samalla itsenäistyä. Huomenna sanon lopullisesti heipat perheelle, ihan uskomatonta! Tosi huippua päästä silti Suomeen, mie oon hei tulossa!

Blogin puolella kuulette miusta jälleen syyskuussa. :)

Vi ses,

♥ Elisa