The very first week

Oon ollut täällä nyt hiukan yli viikon ja pikkuhiljaa alan tuntea oloni kotoisaksi. Oon päässyt jo työn makuun, vaikka vapaa-aikaa miulla on edelleen paljon (johtuen huollossa olevasta pyörästäni; normaalisti pyöräilen lasten kanssa kouluun ja takaisin). Toisaalta on miulla siitäkin huolimatta päivät aikaa tehdä mitä itse haluan - kunhan vain siivoan n. 3 tuntia viikossa eli imuroin, moppaan lattiat, pesen vessan, pyyhin pölyt ja pidän keittiön siistinä. Lisäksi hoidan lasten pyykit ja silitän perheen vaatteet. Perhe on joustava ja saan hoitaa hommat milloin itse haluan, töiden paloittelu eri päiville helpottaa paljon!

Sunnuntaina lähdin hollantilaisen au pairin kanssa Birminghaminiin tutustumaan kaupungin ostostarjontaan ja kahteen saksalaiseen au pairiin. Birmingham on yksi Britannian parhaista shoppailukaupungeista ja se kyllä näkyi! Primark oli aivan järkyttävän iso, Stuttgartin Primarkia ei voi edes verrata paikalliseen Primarkiin. Forever 21, Topshop ja Victoria's secret täytyy vielä ainakin tsekata! Kaupoissa kiertely alkoi pian kuitenkin uuvuttaa. Shoppailuähky iski, vaikken eds ostanut lähestulkoon mitään. :D Tapasin myös Veeran, joka opiskelee Birminghaminin yliopistossa ja oon tosi iloinen, että täältäkin päin maailmaa löytyy suomalainen kaveri! Kumpikaan meistä ei (vielä ainakaan) tiedä muita suomalaisia Birminghaminin lähellä.

On ihan huippua, että olen heti jo päässyt luomaan kontakteja paikallisiin ihmisiin. Kävimme perheen kanssa barbecue- juhlissa, jossa tapasin muiden lasten äitejä. Tulen näkemään heitä koulun leikkikentällä aina, kun haen ja vien lapset kouluun, joten on kiva, että siellä on jo tuttuja kasvoja. Äidit luettelivat miulle monia asioita, mitä miun pitää kokea ja nähdä täällä ollessani ja lupasivat tehdä listan niistä. Voi olla, että he vain sanoivat niin ollakseen kohteliaita (ilmeisesti yltiöpäinen kohteliaisuus on täällä tapana ja ihmiset vain sanovat asioita tarkoittamatta niitä), mutta oli silti kiva jutella heidän kanssaan ja saada ehdotuksia!

Välillä kieli tuottaa ongelmia. Perheen äiti puhuu hyvin selkeää englantia, mutta perheen isä ja lapset ovat välillä vaikeaselkoisia. Perheen isä onneksi tiedostaa mumisevansa ja yrittää puhua selkeästi ja on kuulema vaikuttunut siitä, miten hyvin osaan englantia 11 kuukauden Saksassa olon jälkeen. Joka tapauksessa perheen äiti kertoi miulle, että he kaikki ovat olleet erittäin tyytyväisiä minnuun (jee!) ja toivovat kovasti, että jäisin vielä ensi vuodeksi. Okei, olen ollu vasta viikon täällä, joten voi olla, että mieli vielä muuttuu puolin ja toisin. Ainakin tällä hetkellä olo on varsin hyvä, mutta jatkosta en uskalla silti vielä sanoa mitään!

P.s. Oon päässyt lenkkeilemään ja tässä lähellä on aivan ihanat maalaismaisemat! Kyllä sielu lepää.

Vi ses,
♥ Elisa