maanantai 27. heinäkuuta 2015

Deutschland, ich vermisse dich schon


Kävin viime lauantaina Wilhelmassa eli Stuttgartin major-fabulous-upeassa eläintarhassa, johon kuuluu myös botaaninen puutarha. Tai kuten Wilhelman nettisivuilla sanotaan:

"Wilhelma is not a zoo in the generally accepted sense of the word - it's the only zoological botanical garden in Europe. And with its combination of plants, animals and historic buildings unique worldwide."

Odotukset olivat siis korkealla ja olihan se hieno paikka. Paljon eläimiä (lue: apinoita) ja kukkivia kasveja. 16 euroa sisäänpääsystä oli miun mielestä kuitenkin ehkä vähän liikaa eläintarhasta. Yllätyksekseni innostuin ehkä kaikkein eniten ötökkähuoneesta, jossa oli karrrrmivia hämähäkkejä ja muita ihanuuksia!




Tajusin, että lepakothan ovat melkein kuin chihuahuoja, joilla on mustat siivet! Ihastuin ♥


 Arvaatteko kuvan perusteella, missä muaalla käväisin viikonlopun aikana?


Tietenkin Ravensburgissa! Treffasin Annikan mahdollisesti viimeistä kertaa (nyyhkis!) ja piipahdettiin tsiigaamassa Ravensburgin Rutenfest- nimiset bailut - rumpujen pärinää ja huvipuistolaitteita, toisin sanoen. Miulla ei ole mitään hajua, minkä takia kyseistä juhlaa vietetään, mutta kysyttyäni Rutenfest- nimen merkitystä sain suomennokseksi "se tarkoittaa jotain keppiä". Kyllä nämä saksalaiset keksivät juhlan aihetta vaikka mistä!

Käveltiin miljoonat portaat Ravensburgin näköalapaikalle ja nähtiin koko kaupungin lisäksi Alpit! Lisäksi junamatkalla kotiin näin tosi ylvään linnan kukkulan päällä. Miksi mie ylipäätänsä lähdenkään Saksasta, kun kaikkialla on niin kaunista?


Yritin murtautua Jauhosäkki-tornin sisään ja epäonnistuin




Tässä me vain esitetään sivistyneitä...


... kun todellisuus on enemmänkin jotain tämäntapaista


Keskiviikkona vietetään perheen, isovanhempien, sukulaistädin, kotiapulaisen ja siivoojan kesken miun läksiäisiä. Voi apua, miten mie kestän! Joudun myös hyvästelemään lomalle lähtevän kotiapulaisen, ja vaikka välillä hän osaa ottaa hermoon, on meistä tullut kuitenkin läheisiä ja hänen ansiostaan olen oppinut saksaa ihan hurjan paljon. Meinasin jo ruveta itkemään, kun kotiapulainen ilmoitti tuovansa läksiäisiin miun lempparia, omena-linssisalaattia! 

En kestä hyvästelyjä. Kyyneleitä on siis luvassa!

Vi ses,
Elisa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti