Deutschland, ich vermisse dich schon

Kävin viime lauantaina Wilhelmassa eli Stuttgartin major-fabulous-upeassa eläintarhassa, johon kuuluu myös botaaninen puutarha. Tai kuten Wilhelman nettisivuilla sanotaan:

"Wilhelma is not a zoo in the generally accepted sense of the word - it's the only zoological botanical garden in Europe. And with its combination of plants, animals and historic buildings unique worldwide."

Odotukset olivat siis korkealla ja olihan se hieno paikka. Paljon eläimiä (lue: apinoita) ja kukkivia kasveja. 16 euroa sisäänpääsystä oli miun mielestä kuitenkin ehkä vähän liikaa eläintarhasta. Yllätyksekseni innostuin ehkä kaikkein eniten ötökkähuoneesta, jossa oli karrrrmivia hämähäkkejä ja muita ihanuuksia!

Tajusin, että lepakothan ovat melkein kuin chihuahuoja, joilla on mustat siivet! Ihastuin ♥

 Arvaatteko kuvan perusteella, missä muaalla käväisin viikonlopun aikana?

Tietenkin Ravensburgissa! Treffasin Annikan mahdollisesti viimeistä kertaa (nyyhkis!) ja piipahdettiin tsiigaamassa Ravensburgin Rutenfest- nimiset bailut - rumpujen pärinää ja huvipuistolaitteita, toisin sanoen. Miulla ei ole mitään hajua, minkä takia kyseistä juhlaa vietetään, mutta kysyttyäni Rutenfest- nimen merkitystä sain suomennokseksi "se tarkoittaa jotain keppiä". Kyllä nämä saksalaiset keksivät juhlan aihetta vaikka mistä!

Käveltiin miljoonat portaat Ravensburgin näköalapaikalle ja nähtiin koko kaupungin lisäksi Alpit! Lisäksi junamatkalla kotiin näin tosi ylvään linnan kukkulan päällä. Miksi mie ylipäätänsä lähdenkään Saksasta, kun kaikkialla on niin kaunista?

Yritin murtautua Jauhosäkki-tornin sisään ja epäonnistuin

Tässä me vain esitetään sivistyneitä...

... kun todellisuus on enemmänkin jotain tämäntapaista

Keskiviikkona vietetään perheen, isovanhempien, sukulaistädin, kotiapulaisen ja siivoojan kesken miun läksiäisiä. Voi apua, miten mie kestän! Joudun myös hyvästelemään lomalle lähtevän kotiapulaisen, ja vaikka välillä hän osaa ottaa hermoon, on meistä tullut kuitenkin läheisiä ja hänen ansiostaan olen oppinut saksaa ihan hurjan paljon. Meinasin jo ruveta itkemään, kun kotiapulainen ilmoitti tuovansa läksiäisiin miun lempparia, omena-linssisalaattia! 

En kestä hyvästelyjä. Kyyneleitä on siis luvassa!

Vi ses,

♥ Elisa

Time is running out

Haaaallooooo!

20 päivää jäljellä Saksassa. Pari hassua viikkoa, ja miun au pair-vuosi Stuttgartissa on ohi. Välillä on haikea olo, varsinkin silloin, kun jutellaan lasten kanssa ja olo on vain täydellisen hyvä ja sitten tajuaakin, ettei näitä ihmisiä tule välttämättä enää koskaan näkemään. Sitten välillä taas tulee sellainen olo, että on jo saanut tarpeekseen ja on vain aika suunnata kohti uusia asioita. Tai no, se on lähinnä se yleisfiilis, muutenhan olisin vielä jäänyt tänne toiseksikin vuodeksi!

Oon ruvennut tekemään asioita, joita oon aikaisemmin miettinyt haluavani tehdä vielä täällä ollessani. Kävin eräässä kiinalaisessa ravintolassa syömässä, jonne olin jo kauan suunnitellut meneväni kavereideni kanssa. Kaverit olivat kuitenkin joko kipeinä tai poissa kaupungista, joten päätin mennä sinne yksin (ruoka oli loistavaa, mutta seuran puutteen takia sain syötyä jo 10 minuutissa...). Kävin myös eräällä hautausmaalla kävelemässä, kun olin sinne kauan halunnut jo mennä. Suunnitelmissa olisi vielä käydä eräässä tietyssä puistossa ja reissata esimerkiksi Hampuriin. Saksa-Suomi-kavereitakin täytyy vielä ehtiä nähdä!

Ajattelin kertoa vasta sitten miun syksyn suunnitelmista, kun kaikki olisi täysin varmaa, mutta njääh... Näyttää siis siltä, että mie suuntaan ensi syksynä Britteihin jatkamaan au paireilua! Välillä epäilyttää, että onkohan se kuitenkaan hyvä ratkaisu. Toisaalta olisi kiva kokeilla vaikka vapaaehtoistöitä tai jotain muuta kuin au pairin hommia, kun tätä on kuitenkin jo tämä vuosi tullut tehtyä. Ja varsinkin se, kun oon jo tottunut elämään omassa kämpässä - sopeutuisinko asumaan toisen perheen nurkissa? 

Portailla makasi käärme, enkä ollut varma, oliko se kuollut vai ei, joten fiksuna likkana heitin kuvassa näkyvän oksanpalasen sen päälle! Mietin ainakin pari minuuttia, uskallanko ohittaa sen vai en ja ovelasti juoksin nopeasti sen ohitse. Jälkeenpäin selvisi, että se oli todennäköisesti vain vaskitsa.... :D

Toisaalta au pairin työ on ehkä helpoin tapa päästä näkemään maailmaa ja kaikki käytännön asiatkin sujuvat suht mutkattomasti eikä mitään varsinaisia paperisotahommia tarvitse käydä läpi (paitsi jos matkaa Euroopan ulkopuolelle). Iso-Britannia on ollut haaveena jo niin kauan kuin muistan, joten ei tämä varmaan voi olla huono ratkaisu, jos menen edes katsomaan, miten tulisin viihtymään uudessa perheessä ja uudessa maassa.

Ajatukset heittävät häränpyllyä, en nyt osaa sanoa mistään juuta enkä jaata.

Vi ses,
♥ Elisa

Das neue Au pair

Nyt on ollut kyllä niin huippu viikonloppu, että huhheijaa... Uni on jäänyt vähän vähemmälle, mutta on se kyllä ollut sen arvoista!

Torstai-iltana syötiin normaalisti perheen tyttöjen kanssa iltapalaa ja hiukan jännittyneinä odotimme tulevan au pairin saapuvan taksilla perheen pihaan. Ja viimein perheen ovisummeri soi: se tunne, kun ovikellon videokuvassa näkyi Anna matkalaukkuineen, oli jotain niin sanoinkuvaamatonta! Viimeksi nähtiin Annan kanssa yli vuosi sitten ja siitä huolimatta tuntui niin luonnolliselta olla yhdessä ja olla niin kuin ennen vanhaan! Se on varmaan sitä kuuluisaa tosiystävyyttä... :)

Meidän viikonloppuun kuului Stuttgartissa turisteilua, tennisclubin kesäjuhlia, suomibiisien laulamista, ilotulitteitä, nauramista PUTINOFF- nimiselle viinamerkille, juttelua randomien ihmisten kanssa, lasten kanssa riehumista, elämän ihanuuden hehkuttamista ja paljon muuta. On todella hienoa, että miun jatkajaksi tulee hyvä ystäväni, jonka kautta pystyn myös hyvin olemaan yhteydessä Saksan perheeseeni. Hekin ovat tosi innoissaan Annasta!

En olisi aikaisemmin uskonut, että tässä olisi käynyt näin! 

Elämä on kyllä ihanan arvaamatonta. :)

Vi ses,

♥ Elisa

Huh hellettä ja tulevaa

Täällä on ollut  tällä viikolla yli + 40 astetta, lämpimämpää kuin Miamissa! Käsittämätön helle, mutta ensi viikolle on luvattu sitä perus + 20/ + 30 astetta, mikä kyllä kelpaa miulle. Kun on älyttömän kuuma, ei ulkona tahdo olla, koska se kuumuus on sietämätöntä ja vaikka sisälläkin on hyvin lämmintä, on siellä paljon parempi olla kuin ulkona paahtavassa auringossa. Nautin kuitenkin siitä, kun on lämmintä - kesä on vain niin ihanaa aikaa. ♥

Nyt näyttää siltä, että kouluun en ole syksyllä pääsemässä. Olen 19. varasijalla ja kuulema viime vuonna on 25. varasijalta kyseiselle alalle porukkaa päässyt, mutta koska nyt on tullut voimaan typerä muutos hakujärjestelmään, voi olla, ettei kovinkaan moni halua luopua varmasta opiskelupaikastaan. Toivoa periaatteessa on, mutta on se turhauttavaa vain odottaa jopa elokuuhun asti, jos sen opiskelupaikan sittenkin saisi. Siksipä olenkin aloittanut etsimään uutta hostperhettä Isosta-Britanniasta ja Irlannista. On se jännää, kun ei yhtään tiedä, missä sitä syksyllä tulee olemaan!

Anne Frankin päiväkirja Stuttgartin Rathausella

Ensi viikosta tulee huikea, sillä eräs ihanuus tulee tänne Stuttgartiin tutustumaan  tähän perheeseen! Ihan mahtavaa, odotan jo innoissani pääseväni näyttämään Stuttgartin elämää tälle kyseiselle ihmiselle, jonka nimeä en halua vielä paljastaa... ;) Siispä bis nächste Woche!

Vi ses,

♥ Elisa