Kukkia, ihmisiä, ruokaa. Niistä koostui miun viikonloppu. Uuvuttava, mutta kuitenkin todella muistorikas ja upea sellainen!
Perjantaina juhlittiin perheen isän 50- vuotissynttäreitä ja heti seuraavana päivänä oli molempien vanhempien yhteissynttärijuhlat. Ne pidettiin todella hienossa linnassa ja kutsuvieraita oli lähemmäs 150, eli kyseessä ei ollut mitkään pienet pirskeet! Juhlien alussa tervehdittiin noin tunnin verran vieraita (en tuntenut lähes ketään kutsutuista, joten kävelin vain ympäriinsä alkumaljaa juoden, jotta olisi edes jotain tekemistä) ja myöhemmin saatiin kuulla perheen isän pitämä puhe. Ohjelmaan kuului myös lasten minikonsertti, stand up- komiikkaa ja tanssia. Aina vähän väliä tarjoilija toi nenän eteen jonkun hienon annoksen, joten nälissäänkään ei tarvinnut olla. Ja varsinkin jälkiruokabuffetti räjäytti miun tajunnan! Juustoja, jäätelöä, suklaamoussea, paahtovanukasta, hedelmiä, minileivonnaisia, sorbetteja... Joo, lopetan tämän tähän!
Miun kanssa samassa pöydässä istuneet tavasivat innoissaan miun sukunimeä
Juhlapaikalta poistuttiin perheen kanssa vasta neljän aikaan aamuyöstä, ja seuraavana päivänä miun piti mennä perheelle jo kymmeneltä auttamaan after party- brunssin kanssa. Tai oikeastaan päädyin vain hiukan siivoilemaan paikkoja, sillä paikalla oli catering, jonka ansiosta miun ei tarvinnut onneksi olla keittiön puolella tiskaamassa. Tällä kertaa sain -jälleen kerran- nauttia hyvästä ruuasta ja ihmisten seurasta. Reilun neljän tunnin yöunet vaati kuitenkin veronsa ja koko päivän oli melko koomainen olo, enkä ollut ainoa. Lapsetkin torkahtelivat vähän väliä, enkä ihmettele lainkaan. Tästä huolimatta päivä oli kuitenkin todella mukava! :--)
Vaikka varsinaista vapaa-aikaa miulla ei tänä viikonloppuna ole ollut lainkaan, en valita. Oon ruvennut arvostamaan aikaa, jonka perheen kanssa vietän. En tule olemaan Stuttgartissa ikuisesti, ja jo reilun neljän kuukauden päästä olisi tarkoitus tulla täältä lopullisesti pois! Mitä ihmettä... Toisaalta miulla on mahdollisuus jäädä myös toiseksikin vuodeksi tänne, jos niin vain haluan, mutta en oikein tiedä. Saa nähdä, mitä tulee tapahtumaan.
Torstaina miulla alkaa melkein viikon mittainen pääsiäisloma, jihuu! Saan vähän hengähtää. ;)
Vi ses,
♥ Elisa
P.s. Lauantaina käytiin perheen ja parin ulkomaalaisen perhetutun kanssa museossa tunnin mittaisella kierroksella. Aiheena oli ihmisten kasvot ja se, miten ne ovat muuttuneet ajan saatossa taiteen näkökulmasta katsottuna. Perhe harrastaa innoissaan kulttuuria ja sillä on ollut minnuun ilmeisesti jonkinnäköistä vaikutusta, sillä koin näyttelyn oikeasti todella mielenkiintoiseksi ja avartavaksi! Pitää varmaan ruveta käymään museoissa useamminkin kuin kerran vuodessa...