Farewell, Britain

Tänään alkaa matka kohti kotia. Otan yöbussin ensin Birminghamiin, ja sieltä jatkan toisella bussilla matkaa kohti Gatwickia. Perjantaiaamulla lento lähtee Kööpenhaminaan, jossa joudun odottelemaan miltei viisi tuntia jatkolentoa ja illalla oon (toivottavasti) viimein Helsingissä. En yhtään tykkää sellaisesta matkustelusta, johon menee koko päivä. Se on pelkkää odottelua ja istuskelua! Mutta on se kotiin pääseminen sen arvoista. :)

Toisaalta harmittaa kyllä lähteä täältä. Tää reilu kuukausi Buxtonissa on ollut erittäin antoisaa aikaa. Oon saanut paljon eväitä tulevaisuutta varten ja tuntuu, että ajatukset ovat kirkastuneet. Harmittaa myös jättää tämä ihana host-perhe tänne - kokemusta on kolmesta eri au pair-perheestä ja rehellisesti voin sanoa, että tässä talossa olen ensimmäistä kertaa uskaltanut liikkua ja tehdä asioita juuri niin kuin itse haluan. Perheen äiti on myös yksi inspiroivimmista ja hyväsydämisistä ihmisistä, joita olen koskaan tavannut ja häneltä olen saanut paljon uusia ajatuksia ja neuvoja tulevaa varten. Onneksi somen kautta on helppo pitää yhteyttä kaikkiin upeisiin ihmisiin, joita matkan varrella on tavannut!

Nyt täytyy jatkaa pakkaamisruljanssia. Hermoilen myös hiukan lähtöselvitystä, kun jostain syystä en sitä netin kautta pystykään tekemään ja tietokone pyytää sen tekemään vasta paikan päällä. Toisaalta miun piti syksylläkin tehdä lähtöselvitys Helsingissä, mutta se kone jostain syystä ei löytänyt miun varausta ja viimein saatuani apua sain lähtöselvityksen lentokenttätyöntekijän kanssa tehtyä. Kunpa Gatwickillä asiat hoituisi yksinkertaisemmin, mutta miut tuntien niin ei todennäköisesti tule tapahtumaan... :D Wish me luck!

Nähdään Suomessa!

Vi ses,
♥ Elisa

Synttäreitä

Meillä on täällä ollut melkoinen synttäriviikonloppu, kun miun 20- vuotissynttäreitä juhlittiin perjantaina, perheen tytön 11- vuotissynttäreitä lauantaina ja sunnuntaina vielä perheen pojan 7- vuotissynttäreitä.
Perjantaiaamuna lähdin alakertaan syömään aamupalaa, ja löysin yllättäen ruokapöydältä paketteja ja kynttilöitä, ihana aloitus päivälle! :) Myöhemmin kävimme vielä synttärilounaalla paikallisessa kahvilassa ja tilasimme high tea'n ja annos oli vieläkin hienompi kuin aikoinaan Bromsgrovessa! Siitä jäi vain muutama sandwich jäljelle. Johonkin herkuista oli vielä tökätty kynttilä ja tarjoilija lauloi onnittelulaulun, oli ihan loistava lounas! Loppupäivänä sitä ei sitten tullutkaan syötyä muuta kuin muutama pala synttärikakkua, sekin jo teki tiukkaa... :D

Before...

... and after!

Lauantaina talo täyttyi eläimistä, kun eläintenkouluttajat otukseineen saapuivat viihdyttämään synttärisankaria ja hänen kavereitaan. Paikalla oli ainakin käärmeitä, chinchilla, kilpikonna, skunkki, mangusti, joku lisko, tarantella... Täälläpäin on tavallista, että lapsen synttärikutsuille pyydetään joku ulkopuolinen viihdyttämään, oli se sitten taikuri tai juurikin eläintenkouluttajat. Myös pojan synttäreitä vietettiin spesiaalisti urheiluteemalla liikuntahallissa. Itse oon  tottunut siihen, että lapsena synttäreitä vietetään kotona kavereiden kesken leikkien, joten oli kiva nähdä erilaisia tapoja juhlia!

Viimeinen viikonloppu ja huomenna viedään viimeistä viikkoa! Nyt pelottaa vain matkalaukkujen mahdollinen ylipaino... 

Vi ses,

♥ Elisa

Luonto parantaa

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kummallista olla jälleen poissa Suomesta tähän aikaan. Viime vuonna olin suomalaisten pikkujouluissa/itsenäisyyspäivän juhlissa Stuttgartissa, mutta tänään olen viettänyt päiväni luolastossa kuvailemassa ja kaupungilla joululahjoja metsästämässä. Täällä Buxtonissa ollessani Suomi on jokapäiväisessä elämässäni vahvasti läsnä, sillä majailen suomalais-brittiläisessä perheessä, enkä siksi koe erityistä Suomi-haikeutta. Toisaalta Fazerin sinistä kaipailen aina ajoittain, ja nyt kun tarkemmin mietin, niin kovasti kyllä odotan, että pääsen joulupöytään syömään pipareita, joulutorttuja, karjalanpiirakoita... 13 päivää vielä ja sitten lähtee!!

Perheen ilmaislipun voimin kävelin paikalliselle luolastolle katselemaan maanalaisia ihmeitä. (Buxtonissa kaikki on lähellä - tännekin käveli 15 minuutissa!). Luola ei ollut niin pitkä kuin kuvittelin, mutta hieno se oli silti! Sielläkin näkyi selkeästi joulu tunnelmavaloineen ja tonttuoppaineen, ja bongasinpa joulupukinkin!

Asiasta toiseen, oon päässyt todistamaan jotain ihmeellistä! Nimittäin: parantavissa koruissa taitaa olla oikeasti jotain perää. Ei sillä, että olisin niiden voimat täysin kiistänyt - olen vain epävarma, että voiko tällaiset jutut oikeasti toimia vai vaikuttaako näissä pikemminkin esimerkiksi psykologiset tekijät. 

Mutta niin, miulla on jo monen viikon ajan ollut iho kasvoissa huonona, atooppinen iho kun on. Host-äiti ehdotti, että voisin tehdä itselleni ametistikorun ja katsoa, olisiko sillä parantavaa vaikutusta ihoon. Sain sen torstaina tehtyä ja pidettyäni sitä kaulassani koko päivän, heräsin seuraavana aamuna iho paljon paremman näköisenä - uskomatonta, mutta totta! Kivet auttavat ilmeisesti vapauttamaan ja puhdistamaan negatiivista energaa, ja jotenkin tätä kautta se korjaa elimistön ongelmia. Oon pitänyt korua siitä asti lähes koko ajan kaulassani ja iho on nyt jälleen terve. Mietin myös, oonko tehnyt jotain muuta eri tavalla tässä muutaman päivän aikana. Itse asiassa aloitin samana päivänä syömään gluteenitonta leipää normaalin sijasta, mutta koska miun ruokavalio ei ole täysin gluteeniton, niin en tiedä, voiko yksittäinen ruokavaliomuutos vaikuttaa näin paljon? Miun mietteet olivat myös fifty-fifty korun tehokkuuden suhteen, joten en osaa sanoa, onko miun ajatukset olleet ihon kannalta erityisen positiivisia ja oonko mitenkään alitajuntaisesti edesauttanut ihon paranemista. Voisin kyllä kokeilla olla pitämättä korua ja katsoa, tapahtuuko mitään muutosta, mutta ihan vielä en raaski tehdä mitään ihmiskokeita, vaan haluan vain ylläpitää ihoni kuntoa! Nyt kun se viimein on kunnossa, syystä tai toisesta... :D

Illalla on mahdollisesti luvassa itsetehtyjä skonsseja, ehkä niiden voimin voisi vähän juhlistaa Suomea!

Vi ses,
♥ Elisa

Last weekend

Oon ollut Buxtonissa 19 päivää ja 18 vielä edessä, sitten koittaa lento Suomeen. Goalseja loppuajalle on nyt joululahjojen etsiminen, mikäs sen parempaa puuhaa! Viime viikonloppuna tuli käytyä Manchesterissa, jätetty jäähyväiset Bromsgroven kavereille, nautittu Harry Potter- teemaisia drinkkejä ja käytyä kolmen tunnin kävelylenkillä myrskytuulessa.

Sunnuntaina lähdin kävelemään eräälle tunturille, missä olin viikolla host-isän kanssa juoksemassa. Ylhäällä polku oli pelkkää mutaa, ja perheen isä loikki pitkän polun leikiten, kun minä taas kirosin maaston ja kastelin kengät ja sukat litimäriksi. Juoksimme n. 1,5 tuntia ja matkaa oli 11 kilometriä, ja sunnuntaiaamuna päätin lähteä samaan paikkaan kävelylle ja myöskin kuvailemaan, sillä maisemat siellä olivat tosi kivat! Huipulla tuuli niin kovaa, että pystyin nojaamaan taaksepäin ja tuuli kannatteli. Pelkäsin jo, että jossain lähellä oli tornado riehumassa, kun tuuli oli vain niin järkyttävä!

Onnellinen struudelinsyöjä

Lauantaina suuntasin ensimmäistä kertaa Manchesteriin, minne pääsee Buxtonista tunnissa junalla. Tapasin siellä Julian, ja kiertelimme sateessa ympäri kaupunkia metsästäen joulumarkkinahumua ja välillä pakenimme kauppoihin sadetta karkuun. Manchesterin joulumarkkinat ovat kuuleman mukaan yksi Britannian hienoimmista joulumarkkinoista, ja olihan ne tosi kivat! Sellaiset saksalaiset joulumarkkinat. Mutta oli ne Stuttgartin silti paljon kivemmat ja paikan päällä tulikin kova Saksa-ikävä siellä glühweinin, pretzelien ja bratwurstien keskellä! Illalla hyvästelin Julian ja pari muuta Bromsgroven kaveria, toivottavasti nähdään Julian kanssa vielä joskus - mahdollisesti Hollannissa tai Suomessa. ♥

Perjantai-iltana mentiin host-äidin kanssa Harry Potter- teemabileisiin paikalliseen baariin! Paikka oli koristeltu HP- tyyliin niin, että katosta roikkuivat kynttilät, Dursleyn takasta pystyi nappaamaan itselleen kirjeen Tylypahkaan ja laituri 9 3/4:sta löytyi Harry Potterin matkavarat Hedwig mukaan lukien, vain muutamia mainitakseni! Baariin sisään tullessa lajitteluhattu arpoi tuvan, ja oman tuvan värisen shotin sai ilmaiseksi, mikäli saapui paikalle ennen kello yhtätoista. Baariin sai pukeutua halutessaan naamiaistyyliin, ja parhaiten pukeutunut voitti liput Harry Potter- studioille. Paikalla oli lähinnä bilettäviä nuoria, kun me taas menimme sinne ihastelemaan sisustusta, nauttimaan potioneja ja katsomaan Harry Potter ja puoliverinen prinssi- leffaa, mikä siellä pyöri. Ei hullumpi perjantai-ilta! :D

Vi ses,

♥ Elisa

Elämää kuvina

Kuvapostauksen muodossa kertoilen jälleen viikon tapahtumista ja fiiliksistä!

1. Olen käynyt lenkkeilemässä eräällä kukkulalla, missä sijaitsee mm. Solomon- niminen temppeli. Sieltä näkee koko Buxtonin ja maisemat ovat muutenkin henkeäsalpaavat. Polku on todella jyrkkä, joten alas tullessa pitää aina olla todella varovainen... Muta tekee siitä entistäkin haastavampaa. Mäen kupeessa sijaitsee hevostila, ja sen läpi juoksen kotia kohti! 

2. Oon käynyt eräässä second hand- kirjakaupassa lukemassa Mutant message - down under- nimistä kirjaa, jota perheen äiti miulle suositteli. Se kertoo amerikkalaisnaisesta, joka päätyy Australiassa aboriginaalien joukkoon kuukausiksi. Nainen kertoo omista kokemuksistaan ja jakaa aboriginaaleilta saamiaan oppeja, hyvin inspiroiva kirja! Siellä kirjakaupassa on niin ikään olohuone, josta saa ilmaiseksi teetä, ja varsinkin sadepäivinä (joita tällä viikolla on ollut turhauttavan paljon) sinne on todella mukava mennä lukemaan kirjaa kaikessa rauhassa!

3. Miun työpiste! Joskus pujottelen helmiä sohvalla, mutta useimmiten istuskelen pöydän ääressä. Kuvassa rei'itän nahkapaloja, joista teen pussukat koruille. Muita miun tehtäviin kuuluvia juttuja ovat olleet muun muassa käyntikorttien tekeminen, valokuvaaminen, lankojen availu ja se helmien pujottelu. Tykkään näistä kaikista aivan valtavasti! "Korupajassa" kuunnellaan myös klassista musiikkia, poltetaan erilaisia tuoksuja ja höpötellään kaikesta mahdollisesta. Eihän tämä edes tunnu työltä! :D

4. Viime sunnuntaina käytiin farmilla, mikä sijaitsi tällaisissa maisemissa. English much?

5. Miun ihka ensimmäinen tekemä koru! Ja huomaa kyllä noista kiemuraisista langoista, että ensikertalainen ollut asialla... Joka tapauksessa oon tyytyväinen, että sain korun ylipäätänsä tehtyä loppuun asti! Ja tästä sitä vain kehitytään paremmaksi. :)

6. Käytiin perheen kanssa patikoimassa lähiseudun vuorilla. Ylhäältä maisemat olivat jälleen kerran todella upeat, ja tuona päivänä saimme Englantiin myös ensimmäiset lumet! ♥ Lampaita vuorilla näkyi siellä täällä, ja monet niistä olivat aivan vuoren reunalla. Ihan jo pelotti, että milloinka ne tippuvat alas jyrkänteeltä! Paikalla oli myös ihmisiä harjoittelemassa vuorikiipeilyä. Ihan ihmeellistä, miten ihmiset pystyivät kiipeämään pystysuoraa kivenjärkälettä pitkin sen päälle, ilman mitään apuvälineitä lukuunottamatta magnesiumia!

Koska tiedän, että aikaa täällä ei ole enää kauaa jäljellä (alle kuukausi miun lentoon!), vaalin jokaista hetkeä, mitä täällä vietän. Olo on jopa vähän haikea, vaikka tässäkään perheessä en ole ollut kuin vasta reilun viikon verran, mutta koen jo nyt olevani kuin kotonani. Ehkä ajan rajallisuus, ei-au pairin-hommat ja osaksi suomalainen perhe tekeekin täällä olosta niin mahtavaa. 

Vi ses,

♥ Elisa

Au pairista koruapulaiseksi

Mooi taas!

Keskiviikkona jätin hyvästit perheelle! Saksan perheeseen vertaen en saanut läksiäisjuhlia, vaan sanottiin vain heipat aamulla juna-asemalla. Olinhan ollut Bromsgroven perheessä vain pari kuukautta, niin ei siitä mitään suurempia noteerauksia voikaan oikein odottaa. Oli perhe toisaalta hankkinut miulle lahjakassin, joka sisälti kookoscurrya, mantelikeksejä ja kiitoskortin. :) Oli toisaalta surullista hyvästellä lapset (ja varsinkin edellisenä iltana liikutuin, kun perheen tyttö lauloi tuutulaulua, että hän on surullinen Elisan huomisen lähdön vuoksi!), mutta enemmän olin vain innoissani siitä, että edessä ovat uusi perhe, uusi kaupunki sekä uudet kokemukset!

Rainy and grey Buxton

Tuosta kuvasta ei nyt välttämättä osaisi päätellä, mutta oon ihan innoissani tästä uudesta paikasta, sillä täällä on niin kaunista! Buxton sijaitsee laakson kupeessa, ja sitä ympäröivät lukemattomat vihreät nummet ja kukkulat. Buxton on Wikipedian mukaan hiukan pienempi kuin Bromsgrove, mutta kyllä tämä vaan tuntuu isommalta, en sitten tiedä miksi.Täältä löytyy monia vintage-henkisiä kahviloita, joista yhtä on tullut jo testattua. Lisäksi olen bongannut monia monia monia herttaisia sisustusliikkeitä! Täällä on lisäksi jopa pari ostoskeskusta, mutta eivät ne ole oikein mitään, jos vertaa Birminghamin Bullringiin. :D Kyllä täältä kaikki tarvittava löytyy, ja se riittää miulle aivan hyvin! Täältä on kotoisin myös Buxton- niminen vesibrändi (yllätys!), ja kaupungin keskustassa on lähde, josta voi hakea tuota samaa pullotettua vettä aivan ilmaiseksi!

Tykkään myös todella paljon tästä perheestä, ja olo on erittäin tervetullut! Edellisen perheen stressi alkoi olla jo sitä luokkaa, että se vaikutti miunkin hyvinvointiin ja tuntui siltä, että olin vain heidän jaloissaan. Siksi tämän perheen leppoisa ilmapiiri tuntuu erityisen mukavalta. En ole siis enää au pair, tai ainakaan sen perinteisen määritelmän mukaan. Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, autan perheen äitiä hänen koruyrityksessään tekemällä koruja, korupusseja, käyntikortteja ynnä muita rutiinihommia. Tähän asti olen tykännyt hommasta aivan mielettömästi, on ollut ihanaa päästä pitkästä aikaa tekemään käsillä jotain pikkutarkkaa! Lisäksi tehtävät ovat olleet simppeleitä, mikä sopii loistavasti tällaiselle käsitöistä kuutosen saaneelle. :D Kyseiset korut ovat parantavia (näistä on ollut mielenkiintoista kuulla juttua!) ja vieläpä todella kauniita. Koruyrityksen nettisivuille pääsee tästä. 

Täällä on nyt myrskynnyt Skotlannin hurrikaanin jäljiltä. Vettä sataa lähes jatkuvasti ja tuuli on rajua. Pari päivää sitten sää oli kuitenkin kohtalaisen hyvä ja olen käynyt pari kertaa juoksemassa perheen isän kanssa kukkuloilla. Täällä on juttuna puistojuoksut, joita järjestetään joissakin paikoissa viikottain, täällä Buxtonissa kerran kuussa. Juoksimme viiden kilometrin matkan mäen päälle ja sen viertä, niissä maisemissa sitä juoksi mielellään! Täytyy kyllä päästä kuvailemaan paikallista luontoa, kunhan tuo sää tuosta hellittäisi...!

Vi ses,

♥ Elisa

Harry Potter ja muutoksen tuulet

Otsikko kuulostaa uudelta Harry Potter-kirjalta, vai mitä? Yritin näpsäkästi ujuttaa siihen kaksi eri asiaa, joista haluan kirjoittaa tässä postauksessa, mutta kyllä tuo varmaan kävisi jatko-osan nimestä. :D

Torstaiaamuna kirosin jo monenkohan kerran brittiläiset junat, kun asemalle juuri ajallaan saavuttuani (vieläpä tyhjällä takarenkaalla pyöräillen) sain kuulla, että senhetkinen juna Birminghamiin on peruttu ja jouduin odottamaan seuraavaa junaa tunnin verran vesisateessa. Epäilytti myös, että se juna tulisi olemaan myöhässä (ei olisi ihme!) enkä ehtisi junaan kohti Watfordia. Onneksi kaikki meni suunnitelmien mukaan ja parin tunnin päästä olin Harry Potter- elokuvien tekopaikalla ja aamuinen vitutus muuttui suorastaan liikutukseksi! Tuntui vaan niin uskomattomalta olla juuri siellä, missä miun lempielokuvasarja on kuvattu ja missä kaikki ne näyttelijät ovat aikanaan kuvanneet elokuvan kohtaukset. Toisaalta en pystynyt sisäistämään sitä ollenkaan, ihastelin vain kaikkia lavasteita sekä pukuja noin kolmen tunnin verran, lukien infokylttejä ja napsien valokuvia. Kokeilin myös kermakaljaa, mikä oli kyllä pettymys. 4 puntaa jonkin sortin limpparista, jossa oli toffeenmakuista pehmistä päällä ja jota juotiin kertakäyttömukista? No, voinpahan ainakin sanoa juoneeni "kermakaljaa", jos jotain!

Kierroksen jälkeen tultiin kauppaan, josta löytyi aivan kaikkea! Niistä myös sai pulittaa ihan kiitettävästi... Itselleni en raaskinut ostaa mitään, mutta perheen lapsille ostin suklaataikasauvan.

Suosittelen studiokierrosta kaikille Harry Potter-faneille ja niille, joita kiinnostaa making of- kulissit! Studiokierros maksoi 33 puntaa ja siihen päälle pystyi ostamaan jotain erikoisjuttuja, kuten muistokassin kierrokselta. Itselleni riitti hyvin pelkkä kierros.

Ja mitä niihin muutoksen tuuliin tulee: perheen taloudellisista ongelmista johtuen miun täytyy lähteä täältä jo ensi viikolla. Tarkemmin ottaen keskiviikkona, eli aikaa Bromsgrovessa ei ole paljoa jäljellä. Se on toisaalta surullista, mutta myös vapauttavaa. Miun elämä tämän syksyn aikana on ollut täällä, oon saanut täältä kavereita ja tunnen kaupungin (ja varsinkin kahvilat!) sekä liityin paikalliselle kuntosalille. Nyt tälle kaikelle täytyy sanoa heipat, ja vaikka olenkin ollut täällä vasta pari kuukautta, voi hyvästien jättämisestä tulla yllättävän vaikeaa - toisaalta, milloinpa se miulle helppoa olisi...

Jos tästä jotain hyvää täytyy keksiä, niin se olisi ainakin se, ettei miun tarvitse enää tehdä varsinaisia au pairin hommia. Olen siis löytänyt uuden perheen Buxtonista, jonka luona olen jouluun asti. Perheen äiti pyörittää omaa korubisnestä, jossa tulen auttamaan. Joitakin normaaleja au pairin hommia on, mutta lasten vahtiminen tai siivoaminen eivät tule olemaan niin isossa osassa kuin mitä miun aikaisemmissa host-perheissä. Ja jos rehellisiä ollaan, niin olen siitä todella helpottunut! Alkaa tämä au pairin elämä tulla kuitenkin jo korvista ulos. Lisäksi on todella kiva päästä kokeilemaan jotain uutta ja nähdä uusia maisemia!

Joulun jälkeen en siis ole Britteihin enää tulossa. Se tietää työntekoa Suomessa ja pääsykokeisiin panostamista. Eikä se kuulosta oikeastaan lainkaan pahalta, vaan hyvillä mielin olen tulossa takaisin kotiin. ♥

Vi ses,
♥ Elisa