Paras vuosi ikinä

Vietän viimeistä päivää Stuttgartissa. Huomenna otan junan kohti Frankfurtin lentokenttäasemaa ja sunnuntain vastaisena yönä saavun Helsinkiin. Oon miettinyt paljon tätä vuotta ja sitä, mitä se on miulle antanut. Sanonpahan vaan, että au pairiksi lähteminen on ollut elämäni paras päätös. Oon oppinut täällä ollessani niin paljon elämästä ja itsestäni. Mitä tästä vuodesta on sitten jäänyt käteen ja miten se on muuttanut minua?

• Olen kasvanut henkisesti. Koen olevani enemmän aikuinen kuin teini, mitä ei välttämättä olisi tapahtunut, jos olisin vain jäänyt kotiin. Oon saanut täällä ollessani paljon itsevarmuutta enkä ota asioita aina niin henkilökohtaisesti. Osaan viimeistään nyt huolehtia itsestäni ja pärjään omillani.
• Matkustaminen ei enää aiheuta stressiä (ainakaan niin paljoa) ja koen reissaamisen pikemminkin miellyttävänä! Ennen tänne lähtöä ajatus junan ottamisesta Suomessa jonnekin uuteen kaupunkiin - vieläpä yksin - olisi stressannut minnuu todella paljon, mutta seikkailtuani Deutsche Bahnin, Lufthansan ja Fernbusien ihmeellisessä maailmassa julkisilla kulkeminen ja erilaiset vaihdot eivät enää hetkauta minnuu sen pahemmin.
• Uskallan tehdä asioita yksin. Matkaseura on kyllä aina plussaa, mutta uskallan ja voin lähteä myös yksin reissuun, eikä miulla edes ole silloin tylsää. Matkustellessa tulee lähes aina saatua seuraa, oli se sitten hostellissa, sohvasurfatessa tai vaikka jossain turistirysässä muiden matkalaisten kanssa. Toisaalta sosiaalinen media helpottaa kyllä paljon, mikäli tulee yksinäinen olo. Kaupungillekin voi lähteä huvikseen yksin hengailemaan tai vaikka tutkimaan uusia paikkoja.
• Oon oppinut saksaa. Ennen tänne tuloa en osannut saksaa ollenkaan ja 11 kuukaudessa olen oppinut pärjäämään pelkällä saksalla! Perheen äiti sanoi, että olen saksassa jo sujuva, mutta itse en kyllä ihan niin hyväksi koe itseäni. Pärjään perheen kanssa pelkästään saksalla, paitsi silloin, kun yritän selittää jotain vaikeaselkoista, käytän yksittäisiä englannin kielen sanoja. Se on myös huippua, kun syyskuussa saksa kuulosti sananmukaisesti siansaksalta, mutta nyt korva on jo tottunut kieleen täysin ja erotan sanat toisistaan - saksa kuulostaa kotoisalta. On se vaan niin ihana kieli!
• Ihmissuhteet ovat parantuneet. Kavereihin ja perheeseen. Täytyy lähteä kauas, jotta huomaa, mikä on elämässä oikeasti tärkeää. Lisäksi olen huomannut, että jokaisessa perheessä asiat hoidetaan omalla tavalla ja au pairin vain täytyy sopeutua siihen, vaikka jotkut käytännöt omasta mielestä oudoilta vaikuttavatkin. Oon myös päässyt näkemään seurapiirielämää läheltä!
• Uskallan tehdä aloitteen ihmisiin tutustuessa enkä pidä sitä niin outona, jos tuntematon tulee juttelemaan. Uskallan ainakin antaa ihmisille mahdollisuuden: kerran päädyin treffeille ihmisen kanssa, joka oli pysäyttänyt miut Stuttgartin pääkadulla. Hän kertoi minun näyttävän erittäin skandinaaviselta ja että vaikutan mielenkiintoiselta ihmiseltä. Vaihdettiin numeroita ja tavattiin muutaman päivän jälkeen kahvittelun ja kävelyn merkeissä. Oli niin hienoa jutella syvällisiä täysin tuntemattoman ihmisen kanssa, tällaiset asiat jäävät kyllä mieleen!
• Kielen lisäksi olen oppinut kotitaloustöitä eli toisin sanoen siivoamaan. Siis kunnolla. Lisäksi olen oppinut pilkkomaan monia hedelmiä, kuten ananasta ja erilasia meloneja. :D Hyödyllisiä taitoja nekin! 

En siis vaihtaisi tätä vuotta mihinkään. Suosittelen au pairiksi lähtemistä jokaiselle, joka haluaa nähdä maailmaa ja samalla itsenäistyä. Huomenna sanon lopullisesti heipat perheelle, ihan uskomatonta! Tosi huippua päästä silti Suomeen, mie oon hei tulossa!

Blogin puolella kuulette miusta jälleen syyskuussa. :)

Vi ses,

♥ Elisa

Vesiputouksia

Apua, onko nyt muka meneillään viimeinen viikko Stuttgartissa? En usko! Olo ei ole edes kovin haikea, taisin itkuni jo itkeä viime viikolla. 

Keskiviikkona vietettiin miun läksiäisiä ja sanoin tschüss muun muassa isovanhemmille ja tädille. Perjantaina hyvästelin kotiapulaisen, mikä teki kyllä kipeää, sillä meistä on tullut tässä kuluneen vuoden aikana hyvin läheisiä (vaikka fraun tiukkapipoisuus osaakin joskus ottaa hermoon!). 

Sain perheeltä lahjoja ja host-isä piti miulle jopa puheen! Itse olin paistanut yllätykseksi karjalanpiirakoita, joista kaikki tuntuivat pitävän kovasti. Perheen vanhin tyttö sanoikin, ettei ollut koskaan ajatellut yhdistää riisipuuroa leipään ja että miten yllättävän hyvin makuyhdistelmä toimi! Ottaen huomioon, että tein piirakoita ensimmäistä kertaa elämässäni alusta loppuun asti itse, olen tyytyväinen, että piirakat maittoivat - vaikka hiukan rapsakoita niistä tulikin... :D

KONSTANZ

Viime viikonloppu olikin sitten viimeinen viikonloppu Saksassa ja päätin käyttää sen matkustamiseen. Pohdin pitkään, mikä olisi paras kohde ja päädyin lopulta Annikan inspiroimana Konstanziin. Konstanz sijaitsee aivan Sveitsin rajalla ja kaupungista olikin vain pari kilometriä naapurivaltioon. Myös Saksan suurin järvi Bodensee eli Bodenjärvi on aivan kaupungin tuntumassa ja houkuttelee lukuisia turisteja. Kerta toisensa jälkeen ihastelin kaupungin kauneutta. Rakastan saksalaista arkkitehtuuria ja tyypilliset suomalaiset punatiilikodit tuntuvat näiden jälkeen niin tylsiltä ja ankeilta. 

MEERSBURG

Kävin lautalla tsekkaamassa myös Meersburgin, joka on pieni mutta äärimmäisen suloinen kaupunki Bodenseen rannalla - asukkaita on reilu 5000. Vanhan ajan tunnelman aisti kukka-asetelmista ikkunanpielillä, mukulakivikaduista ja keskiaikaisesta linnasta, jonka sisällä kävin tsiigaamassa entisajan ylimmistön huoneita ja muun muassa aseita! Se oli hieno turistikierros se. :)

RHEINFALL, SCHAFFHAUSEN

Nyt kun olen vielä maassa, jolla on monia naapurivaltioita, täytyi tästä mahdollisuudesta ottaa kaikki irti ja päädyinkin junalla Schaffhauseniin, joka sijaitsee Sveitsissä. Schaffhausenin kaupunki on kuulu Euroopan suurimmista vesiputouksista eli Rheinfalleista. Kotiapulainen suositteli tätä paikkaa ja täytyy sanoa, että olihan ne putoukset todella vaikuttavat! Veneellä olisi ollut mahdollisuus päästä aivan putouksien juurelle, mutta koska suosin budjettimatkailua, päädyin vain ylittämään joen veneellä kaukana tyrskyistä. Sveitsi kuuluu Euroopan kalleimpiin maihin (vai onko se peräti kallein) ja pihistinkin hostellin aamupalalta lounaan itselleni, sillä sämpylä olisi paikan päällä maksanut 8 euroa, kun Saksassa saat pulittaa siitä reilut 2 euroa jos aina sitäkään...

Reissaaminen on aina huikeaa ja vielä huikeampaa on palata reissun jälkeen kotiin! Uskomatonta, että siihen kotiin en tule enää palaamaan hyvin pitkään aikaan. Varmasti teen vielä joskus kunnon nostalgiamatkan Stuttgartiin, on tästä paikasta sen verran rakas jo kuitenkin tullut!

Siitäkin huolimatta olen tosi innoissani siitä, että pääsen Suomeen ja voin pitää lomaa. Syyskuun alusta olisi tarkoitus jatkaa elämää Briteissä ja alun kriiseilyn jälkeen olen kyllä tosi innoissani sinne menossa, vaikka vain jouluksi. Saa nähdä, kuinka pitkäksi aikaa!

En tiedä, päivitänkö blogia enää Saksan aikana, mutta viimeistään syksyllä tulen postaamaan elämästäni Englannissa. Huomenna sanon heipat abikurssille lähtevälle siskolle ja lauantaina hyvästit lopulle perheelle. Niin jännät mutta myös haikeat ajat edessä!

Vi ses,

♥ Elisa