Minä lähden Pohjois-Karjalaan ♫

Alle viikko, ja sitä ollaan jälleen Suomessa, Tällä hetkellä oon aika innoissani. Ihan huippua nähdä kaikki tutut ihmiset, paikat, kaikki. On myös jännää, miten "helpolta" kaikki Suomessa tulee todennäköisesti tuntumaan. Tarkoitan sitä, että kaikkialla kuulee suomea ja sitä ymmärtää. Se kuulostaa vain jotenkin vaivattomalta verrattuna siihen, että täällä Saksassa täytyy pinnistellä ymmärtääkseen, enkä vielä kaikkea tajuakaan (vaikka yllättävän paljon tajuan jo puheesta).

Synttäritkin tuli ja meni. Perheeltä sain huipun Stuttgart- muistipelin ja suklaata ja kotiapulaiselta karkkia ja säästöpossun. Illalla mentiin Ennin kanssa Pizza Hutiin (all you can eat!!) juhlistamaan miun synttäreitä ja Ennin viimeisiä päiviä Saksassa. Sen jälkeen vyöryttiin vielä viimeisille yhteisille kahville Mäkkäriin. :D Meillä on ollut jo joidenkin viikkojen ajan traditiona mennä sunnuntaisin kahvittelemaan ja parantamaan maailmaa. Puhdasta laatuaikaa. Niitä hetkiä tulee kyllä ikävä... ♥

Ensi viikolle on luvassa ainakin viimeiset kielikoulun tunnit, lasten konsertti (joka kuulema kestää monia tunteja) ja lahjojen shoppailua. Ja pakkaamista! Härregyyd.

Tämä jää nyt tämän vuoden viimeiseksi postaukseksi, Tammikuussa kirjoittelen taas, kunhan Saksaan olen palannut. Nähdään hei Suomessa!

Fröhliche Weihnachten!

Vi ses,
♥Elisa


P.s. Arvatkaa, kuka sai sakot U-Bahnissa liputta kulkemisesta? Sen kerran, kun päätin olla kävelemättä kouluun (koska pizzakrapula) ja ottaa bahnin, niin tarkastajat iskevät. En yleensä lippua osta, sillä matka on melko lyhyt ja tarkastajia ei miltei koskaan ilmaannu. Enkä tosiaan ole ainoa, joka näin tekee. Kyllä mie seuraavalla kerralla sen lipun tunnollisesti ostin, mutta ei sillon tietenkään ketään ollut tarkastamassa, kuten ei yleensäkään. Ehkä mie opin tästä jotain ja ostan sen kuukausilipun, ihan varmuuden vuoksi... :D