lauantai 15. marraskuuta 2014

Hyvin menee

Tällä hetkellä on todella hyvä fiilis. Perheen kanssa luistaa hyvin, ja vaikka töitä on tällä hetkellä ollut aika paljon (marraskuu on perheen vanhemmille kiireinen kuukausi -  se tarkoittaa heille monia kissanristiäisiä, jolloin miun tehtävänä on babysitata kotona yleensä myöhään yöhön), oon vain tyytyväinen, että ilmapiiri kotona on ollut rento ja myönteinen. Perheen äiti myös ehdotti, että koska miulla on joinakin päivinä paljon töitä, pääsisin toisina päivinä jo aikaisemmin töistä, ikään kuin tasapainon vuoksi. Jos tämä nyt jatkuu tällaisena, olen todella tyytyväinen!


Löysin pikkuisen ystävän portaikon kätköistä

Luulen, että lähestyvällä joululla on ollut myös myönteinen vaikutus hyvään oloon. Innoissani oon jo alkanut raapustamaan joululahjalistaa (en siis itselleni, vaan muille). Tänään mennäänkin Ennin kanssa tuhlaamaan kuukauden palkka  En myöskään malta odottaa joulumarkkinoita, jotka ovat ilmeisesti aika iso juttu täällä. Ensimmäiset markkinat tulevat jo marraskuun lopussa, eli ihan pian!


Mitä ihmettä näinkään kirjakaupan tiskillä!

Eräänä päivänä käytiin perheen tyttöjen kesken sirkuksessa. En ainakaan muista olleeni aikaisemmin sirkuksessa, joten olihan tuo kokemuksena ihan kiva. Oli nuorallatanssijoita, pellejä, trapetsitaiteilijoita ja eläimiä. Ainoa asia, mikä show'ssa alkoi inhottamaan, oli se, kun leijonankesyttäjä alkoi piiskaamaan tiikereitä ja leijonia saadakseen ne "ärähtämään". Ja yleisö vaan nauroi. Alkoi suoraan sanottuna vituttamaan niiden eläinten puolesta... En ymmärrä.





Maanantaina alkaa jo kolmas kielikurssi, A2.1. Tuon olisi tarkoitus myös jäädä viimeiseksi. Jännä ajatella, että en ole enää avuton saksan kielen saralla, vaan osaan jo käyttää kieltä joissain arkisissa tilanteissa ja olen myös alkanut ymmärtämään jotain puheesta. Muistan, kuinka tänne tultuani saksan kieli oli pelkkää jkgadklfghdnkg- tyyppistä sanahölinää, mutta nyt olen alkanut jo hahmottamaan kielen rytmiä ja toisinaan olen jopa ymmärtänyt keskustelun pointin. Ehkä mie vielä joku päivä osaan saksaa sujuvasti!

P.s. Oon ollut täällä jo 72 päivää. Ihan uskomatonta. Nyt ollaan jo puolessa välissä marraskuuta, ja nimenomaan marraskuu on tuntunut kuluneen todella nopeasti! Ihanaa ja kamalaa. Sekavat fiilikset.


Vi ses,
Elisa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti