Löysin pikkuisen ystävän portaikon kätköistä
Luulen, että lähestyvällä joululla on ollut myös myönteinen vaikutus hyvään oloon. Innoissani oon jo alkanut raapustamaan joululahjalistaa (en siis itselleni, vaan muille).
Mitä ihmettä näinkään kirjakaupan tiskillä!
Eräänä päivänä käytiin perheen tyttöjen kesken sirkuksessa. En ainakaan muista olleeni aikaisemmin sirkuksessa, joten olihan tuo kokemuksena ihan kiva. Oli nuorallatanssijoita, pellejä, trapetsitaiteilijoita ja eläimiä. Ainoa asia, mikä show'ssa alkoi inhottamaan, oli se, kun leijonankesyttäjä alkoi piiskaamaan tiikereitä ja leijonia saadakseen ne "ärähtämään". Ja yleisö vaan nauroi. Alkoi suoraan sanottuna vituttamaan niiden eläinten puolesta... En ymmärrä.
Maanantaina alkaa jo kolmas kielikurssi, A2.1. Tuon olisi tarkoitus myös jäädä viimeiseksi. Jännä ajatella, että en ole enää avuton saksan kielen saralla, vaan osaan jo käyttää kieltä joissain arkisissa tilanteissa ja olen myös alkanut ymmärtämään jotain puheesta. Muistan, kuinka tänne tultuani saksan kieli oli pelkkää jkgadklfghdnkg- tyyppistä sanahölinää, mutta nyt olen alkanut jo hahmottamaan kielen rytmiä ja toisinaan olen jopa ymmärtänyt keskustelun pointin. Ehkä mie vielä joku päivä osaan saksaa sujuvasti!
P.s. Oon ollut täällä jo 72 päivää. Ihan uskomatonta. Nyt ollaan jo puolessa välissä marraskuuta, ja nimenomaan marraskuu on tuntunut kuluneen todella nopeasti! Ihanaa ja kamalaa. Sekavat fiilikset.
Vi ses,
♥Elisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti