Vähän sitä sun tätä

Tää viikko on mennyt mukavasti. Maanantaina piti alkaa uusi kielikurssi, mutta opettajan sairastumisen vuoksi sain ylimääräisen päivän vapaata! Tilaisuus piti käyttää hyväksi, joten mentiinpä Ennin kanssa shoppailukierrokselle. Primark on aivan vapauttavan tyhjä arkiaamuisin, oi että! Arjen pieniä iloja. Myös keskiviikkona ei tarvinnut mennä kouluun, eikä edes perheen luokse siivoamaan, mikä tiesi uutta kierrosta Primarkiin. Ollaanko edes shoppailuhulluja...

 Käytiin myös kokeilemassa frozen yogurtia paikallisessa ostarissa. Kuvassa näkyvä pieni annos maksoi vain 2,90 euroa ja oli superherkullinen! Lisäksi kovin täyttävä, kylläinen olo jatkui monta tuntia. Myyjät olivat myös todella mukavia, kysyivät, mistäpäin tulemme ja lopuksi vielä huikkasivat: "Enjoy your stay!" Ja mehän nautitaan. 

Meidän uusi tuttavuus "cokisjäbä"

Pitkään olen halunnut käydä täällä elokuvissa ja viime sunnuntaina mentiin Ennin kanssa katsomaan The Maze Runner (Labyrintti) alkuperäisenä versiona. Normaaleissa elokuvateattereissa tuo olisi dubattu, mutta ei oikein innostanut mennä katsomaan elokuvaa saksaksi (josta en tulisi ymmärtämään yhtään mitään), joten mentiin vähän kauemmas keskustasta erääseen spesiaaliin elokuvateatteriin. Siellä elokuvat näytetään niiden alkuperäiskielellä. Tuli oikein kotoisa olo, kun leffateatterin jonossa kuuli englantia sieltä sun täältä ja vieläpä ymmärsi kaiken! Sitä alkaa tuntemaan yhteenkuuluvuutta englantia puhuvien kanssa.

Leffa oli ihan ok, mutta ehkä vähän liian ihmeellinen miun makuun, Jäi aika random-olo, enkä tiedä, tajusinko leffan idean kunnolla. Tosin karkasin juuri elokuvan selittävimmän kohtauksen aikana vessaan, joten ehkä sillä oli osuutta asiaan... :D

Vietnamilainen Trinh ja suomalainen Elisa eivät oikein innostuneet keskustelemaan jätteiden kierrätyksestä saksaksi, joten heidän mielestään oli aika ottaa yhteiskuvia 

Viimeinkin päästiin perheen äidin kanssa juttelemaan miun loppuvuoden työajoista. Babysittausta tulee olemaan paljon (miulla ei tule olemaan yhtä ainutta vapaata viikonloppua, jäiks), mutta onneksi pääsen usempina päivinä töistä aikaisemmin kotiin. 

Täällä ei ole satanut vielä lunta ollenkaan, ainakaan Stuttgartissa. Edelleen ulkona on ihan syyskelit, tosin ruska alkaa viimein olla lopuillaan. Vettä tihkuttaa vähän väliä ja on kylmä, +5-+9- astetta, Oon ihan innoissani, kun pian pääsen lumen keskelle Suomeen! Toivotaan tosiaan, että saadaan oikein valkoinen joulu.

Vi ses,

♥Elisa

P.s. Tulipas muuten aikamoinen arvostelupostaus, ihan vahingossa!

Hyvin menee

Tällä hetkellä on todella hyvä fiilis. Perheen kanssa luistaa hyvin, ja vaikka töitä on tällä hetkellä ollut aika paljon (marraskuu on perheen vanhemmille kiireinen kuukausi -  se tarkoittaa heille monia kissanristiäisiä, jolloin miun tehtävänä on babysitata kotona yleensä myöhään yöhön), oon vain tyytyväinen, että ilmapiiri kotona on ollut rento ja myönteinen. Perheen äiti myös ehdotti, että koska miulla on joinakin päivinä paljon töitä, pääsisin toisina päivinä jo aikaisemmin töistä, ikään kuin tasapainon vuoksi. Jos tämä nyt jatkuu tällaisena, olen todella tyytyväinen!

Löysin pikkuisen ystävän portaikon kätköistä

Luulen, että lähestyvällä joululla on ollut myös myönteinen vaikutus hyvään oloon. Innoissani oon jo alkanut raapustamaan joululahjalistaa (en siis itselleni, vaan muille). Tänään mennäänkin Ennin kanssa tuhlaamaan kuukauden palkka  En myöskään malta odottaa joulumarkkinoita, jotka ovat ilmeisesti aika iso juttu täällä. Ensimmäiset markkinat tulevat jo marraskuun lopussa, eli ihan pian!

Mitä ihmettä näinkään kirjakaupan tiskillä!

Eräänä päivänä käytiin perheen tyttöjen kesken sirkuksessa. En ainakaan muista olleeni aikaisemmin sirkuksessa, joten olihan tuo kokemuksena ihan kiva. Oli nuorallatanssijoita, pellejä, trapetsitaiteilijoita ja eläimiä. Ainoa asia, mikä show'ssa alkoi inhottamaan, oli se, kun leijonankesyttäjä alkoi piiskaamaan tiikereitä ja leijonia saadakseen ne "ärähtämään". Ja yleisö vaan nauroi. Alkoi suoraan sanottuna vituttamaan niiden eläinten puolesta... En ymmärrä.

Maanantaina alkaa jo kolmas kielikurssi, A2.1. Tuon olisi tarkoitus myös jäädä viimeiseksi. Jännä ajatella, että en ole enää avuton saksan kielen saralla, vaan osaan jo käyttää kieltä joissain arkisissa tilanteissa ja olen myös alkanut ymmärtämään jotain puheesta. Muistan, kuinka tänne tultuani saksan kieli oli pelkkää jkgadklfghdnkg- tyyppistä sanahölinää, mutta nyt olen alkanut jo hahmottamaan kielen rytmiä ja toisinaan olen jopa ymmärtänyt keskustelun pointin. Ehkä mie vielä joku päivä osaan saksaa sujuvasti!

P.s. Oon ollut täällä jo 72 päivää. Ihan uskomatonta. Nyt ollaan jo puolessa välissä marraskuuta, ja nimenomaan marraskuu on tuntunut kuluneen todella nopeasti! Ihanaa ja kamalaa. Sekavat fiilikset.

Vi ses,

♥Elisa

Badabim badabum

Joskus sitä vaan toivoo, että viikonloppu voisi vain jatkua ja jatkua. Perjantai-iltana matkustettiin Ennin kanssa kohti Elzachia (joka on siis Freiburgin vieressä), pieneen kylään, jossa Ennin poikaystävä Mario asuu. Majoituimme hänen luokseen ja voi vitsit, miten ihana ympäristö siellä oli. Elzach sijaitsee "mustassa metsässä", Black Forest/ Schwarzwald- nimisellä alueella (voitte googlettaa). Puut olivat tosi korkeita ja villinä veikkauksena heittäisin, että paikan nimi tulee sen synkän näköisistä metsistä. :--D Käytiin kävelemässä ja maisemat olivat huikeita. Kuvat puhukoon puolestaan.

♥

Lauantaina mentiin kolmistaan Europa-Parkiin! Se on Euroopan suurin huvipuisto ja sijaitsee alle tunnin ajomatkan päässä Elzachista. Europa-Park on nimensä mukaisesti kuin Eurooppa: jokainen puiston osa oli nimetty jonkun Euroopan maan mukaan. Innostuimme, kun löysimme Skandinaavisen alueen. Sieltä bongailimme innoissame Suomi-juttuja!
Menimme huvipuistoon heti aamusta ja lähdimme vasta illasta pois. Oli pitkä, mutta aivan ihana päivä! Jalkoja särki jatkuvan kävelemisen takia, mutta oli se sen arvoista. Valitettavasti hurjimpiin vuoristoratoihin oli miltein parin tunnin jonot, joten ne skipattiin suosiolla ja mentiin laitteisiin, mitkä sattuivat vaikuttamaan kivoilta ja joihin oli inhimilliset jonotusajat.
Koska oli halloween, oli puisto koristeltu kaikennäköisillä halloween-jutuilla. Siellä oli myös ilmeisesti jonkinlaisena erikoisuutena karmaiseva kummitustalo, jonka sisällä käveltiin huoneita pitkin ulos. Siellä oli todella pimeää ja vähän väliä joku työntekijä tarttui esimerkiksi jalasta, se oli oikeasti pelottavaa! En ihmettelisi, jos joku saisi kohtauksen tuollaisessa "laitteessa" (?!)

Himoittiin Ennin kanssa suomalaista lohta! Valitettavasti kala jäi saamatta...

Saksa on ihana satujen maa. Grimmin veljesten tarinat näkyvät kaikkialla

Tuollainen hottis yritti sylkeä meidän päälle...

Innoissaan tilasin kuuman kaakaon kermavaahdon kera, mutta pettymys oli suuri, kun kermavaahto oli jätetty pois! Mainittuani asiasta tarjoilija väitti, että "tuossahan on vaahtoa". Ööh, mitä. Jatkoin väittelyä, kunnes...

... voitin taistelun! Loppu hyvin, kaikki hyvin

Finska flickor!

Kurpitsoja kaikkialla!

Sunnuntaina päätettiin Ennin kanssa tarmokkaina tyttöinä tehdä pinaattilettuja! Ajateltiin, että jotain suomalaista ruokaa olisi kiva kokkailla (tosin pinaattilettujen suomalaisuudesta emme ole varmoja. Ovat ne varmaan jonkinlainen perinneruoka Suomessa?) ja oi namm, että tuli hyviä. Paistettiin lisukkeeksi kasviswokkia sekä seitä ja perunamuussia.
Koska oli halloween, ajattelimme, että olisipa kiva katsoa joku hyvä kauhuleffa! Lopputulos; aloitimme katsomaan varmaan kolmea eri elokuvaa, mutta kaikki jäivät kesken, koska mikään ei jaksanut enää innostaa. Lisäksi meillä oli vaikeuksia löytää englanninkielinen elokuva, sillä Mariolla useimmat olivat saksaksi. Tämä on yksi niistä jutuista, mikä Saksassa hiukan ärsyttää: kaikki on dubattu saksaksi. Miksi, oi miksi? 

Marion cool kirja! Jos osaisin saksaa, olisin lukenut tuota innoissani

Tällainen reissu tällä kertaa! Viime viikonloppu oli juuri sellainen, mikä tekee au pair- vuodesta huipun. Tulevia seikkailuja odotellessa!

P.s. Miulla oli viime viikko melko dramaattinen, otin nimittäin yhteen perheen äidin kanssa, aika pahastikin. Juttelimme kuitenkin asiat halki maanantaina ja nyt pitäisi olla rauha maassa ja ymmärrämme toisiamme vähän paremmin. Toivon vaan, että tilanne jatkuu tällaisena! Olin nimittäin jo aivan varma, että tässä perheessä en aio jatkaa ensi vuonna. Saa nyt nähdä, miten tilanne etenee.

Vi ses,
♥Elisa