Minä lähden Pohjois-Karjalaan ♫

Alle viikko, ja sitä ollaan jälleen Suomessa, Tällä hetkellä oon aika innoissani. Ihan huippua nähdä kaikki tutut ihmiset, paikat, kaikki. On myös jännää, miten "helpolta" kaikki Suomessa tulee todennäköisesti tuntumaan. Tarkoitan sitä, että kaikkialla kuulee suomea ja sitä ymmärtää. Se kuulostaa vain jotenkin vaivattomalta verrattuna siihen, että täällä Saksassa täytyy pinnistellä ymmärtääkseen, enkä vielä kaikkea tajuakaan (vaikka yllättävän paljon tajuan jo puheesta).

Synttäritkin tuli ja meni. Perheeltä sain huipun Stuttgart- muistipelin ja suklaata ja kotiapulaiselta karkkia ja säästöpossun. Illalla mentiin Ennin kanssa Pizza Hutiin (all you can eat!!) juhlistamaan miun synttäreitä ja Ennin viimeisiä päiviä Saksassa. Sen jälkeen vyöryttiin vielä viimeisille yhteisille kahville Mäkkäriin. :D Meillä on ollut jo joidenkin viikkojen ajan traditiona mennä sunnuntaisin kahvittelemaan ja parantamaan maailmaa. Puhdasta laatuaikaa. Niitä hetkiä tulee kyllä ikävä... ♥

Ensi viikolle on luvassa ainakin viimeiset kielikoulun tunnit, lasten konsertti (joka kuulema kestää monia tunteja) ja lahjojen shoppailua. Ja pakkaamista! Härregyyd.

Tämä jää nyt tämän vuoden viimeiseksi postaukseksi, Tammikuussa kirjoittelen taas, kunhan Saksaan olen palannut. Nähdään hei Suomessa!

Fröhliche Weihnachten!

Vi ses,
♥Elisa


P.s. Arvatkaa, kuka sai sakot U-Bahnissa liputta kulkemisesta? Sen kerran, kun päätin olla kävelemättä kouluun (koska pizzakrapula) ja ottaa bahnin, niin tarkastajat iskevät. En yleensä lippua osta, sillä matka on melko lyhyt ja tarkastajia ei miltei koskaan ilmaannu. Enkä tosiaan ole ainoa, joka näin tekee. Kyllä mie seuraavalla kerralla sen lipun tunnollisesti ostin, mutta ei sillon tietenkään ketään ollut tarkastamassa, kuten ei yleensäkään. Ehkä mie opin tästä jotain ja ostan sen kuukausilipun, ihan varmuuden vuoksi... :D

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa ♫

Hyvää syntymäpäivää Suomi! ♥

Lauantai olikin hiukan erilainen päivä. Mie ja Enni päätettiin mennä pukin pikku apureiksi suomalaisille perheille suunnattuihin pikkujouluihin, joissa juhlistettiin myös itsenäisyyspäivää. 

Kaadettiin kahvia ja oltiin kyökkihommissa. Saatiin siitä pieni palkkakin, mutta emme me sinne rahan takia lähteneet (vaan ilmaisen ruuan). Oli kiva päästä juhlistamaan Suomea jollakin tapaa! Oli myös hämmentävää, kun samassa tilassa oli yhtäkkiä miltei 100 suomalaista. Heitä kun täällä ei ihan joka puolella vastaan tule...

Taisipa muuten olla ensimmäinen kerta, kun oikeasti liikutuin Maamme- laulusta! Suomea arvostaa entistä enemmän ulkomailla ja kotimaastaan on jopa ylpeä.

Oli kyllä kivat pirskeet! Pukkikin oli saapunut paikalle ja lapset olivat innoissaan, joululaulut raikuivat.

Juhlien jälkeen väsytti, tosin en voinut kuitenkaan olla loppuun asti, sillä miun piti vielä samana iltana babysitata. Töitä, töitä, töitä!

On aina ihanaa bongata Suomi-viitteitä. Yllätyin, kun huomasin leipomossa suomalaisen pähkinäkakun! Olen varmaan epäisänmaallinen, kun en tiennyt tuollaista edes olevan. Maistui todella makealle, mutta oli se vaan hyvää! Suomi-respectit.

Vi ses,
♥ Elisa

Joulumarkkinat + Suomikylä

Voi että. Kauan odotetut joulumarkkinat ovat alkaneet! Tähän mennessä olen käynyt jo kolmissa eri markkinoissa - Stuttgartissa, Ludwigsburgissa ja Esslingenissä. Kaksi jälkimmäistä ovat osa Stuttgartia, eli en kuitenkaan ole varsinaisesti reissannut. 

Ihmiset rakastavat joulumarkkinoita, niissä käy todella paljon ihmisiä ja se näkyy melkoisena väentungoksena. Silti olen tykännyt mielettömän paljon käydä noilla markkinoilla. ja suurimpia iloja ovat olleet maistiaiset, joita on tullut jahdattua suorastaan hullunkiilto silmissä! Hilloa, etiikkaa, öljyä, erilaisia juomia... Ilmainen ruoka on elämän suola! 

Glühweinia eli saksalaista glögiä on tullut myös maistettua, mutta ei se vedä vertoja Suomen glögille, ei sinne päinkään...

Esslingenissä en ollut ennen käynyt, mutta ainakin sen keskusta vaikutti todella kivalta. Sellainen hiukan vanhanaikaisen oloinen, ei mikään moderni - historia oikein  huokui! Samanlainen fiilis jäi Ludwigsburgista. Välillä sitä miettii, miten kiva olisi asua sellaisessa miljöössä suurkaupungin sijaan. Mutta en valita!

Orvokit kukoistivat.... Tähän aikaan vuodesta? Mitämitämitä

Keskiaika on täällä suosittu teema

Nyt päästäänkin siihen tärkeimpään asiaan. Stuttgartin joulumarkkinoissa super-duper-ihanaa on se, että jos on oikein tarkkana, voi sieltä bongata Suomikylän! Kyllä vain. Ennin kanssa etsittiin sitä kovasti ja vaivuttiin jo pieneen epätoivoon, kun sitä ei vain tuntunut löytyvän. Lopulta se löytyi jostain ihan ihmeelliseltä alueelta hiukan syrjemmästä (yllätys), mutta jahti oli kyllä sen arvoista! Alueella myytiin glögiä, erilaisia lohiannoksia, suomalaisia herkkuja (FAZERIA!!), alkoholia, ihan kaikkea, mikä vain oli suomalaista. Siellä tuntui, kuin olisi ollut jälleen kotona!

Fazerin levy maksoi 5 euroa, joten vaikka houkutus oli suuri, päätin odottaa jouluun!  Silloin suklaa tulee todennäköisesti jo korvista ulos

Ludwigsburgissa myytiin suomalaista hunajaa! Salmiakkihunaja oli sehr lecker

Rakastan joulua, ja se joulun ihana tunnelma tarttui joulumarkkinoita kierrellessä. Kuuntelen täällä tälläkin hetkellä jouluradiota, ihan vain ruokkiakseni joulufiilistä. Valitettavasti tänne ei ole vieläkään tullut lunta (enkä tiedä, onko edes tulossa), mutta ehkä sitä lunta tulee sitten nähtyä Suomessa!

Niin uskomatonta, että nyt on jo joulukuu. Miten voi olla, en voi käsittää. Päivät senkun vähenee, ja kohta ollaan taas Suomessa. Tällä hetkellä olen silti iloinen, että sekin tulee olemaan vain väliaikaista ja pääsen tänne takaisin vielä moneksi kuukaudeksi. Stuttgart tuntuu jo kodilta ja täällä on vielä niin paljon nähtävää! Kaikki on hyvin.

Vi ses,

♥Elisa

Vähän sitä sun tätä

Tää viikko on mennyt mukavasti. Maanantaina piti alkaa uusi kielikurssi, mutta opettajan sairastumisen vuoksi sain ylimääräisen päivän vapaata! Tilaisuus piti käyttää hyväksi, joten mentiinpä Ennin kanssa shoppailukierrokselle. Primark on aivan vapauttavan tyhjä arkiaamuisin, oi että! Arjen pieniä iloja. Myös keskiviikkona ei tarvinnut mennä kouluun, eikä edes perheen luokse siivoamaan, mikä tiesi uutta kierrosta Primarkiin. Ollaanko edes shoppailuhulluja...

 Käytiin myös kokeilemassa frozen yogurtia paikallisessa ostarissa. Kuvassa näkyvä pieni annos maksoi vain 2,90 euroa ja oli superherkullinen! Lisäksi kovin täyttävä, kylläinen olo jatkui monta tuntia. Myyjät olivat myös todella mukavia, kysyivät, mistäpäin tulemme ja lopuksi vielä huikkasivat: "Enjoy your stay!" Ja mehän nautitaan. 

Meidän uusi tuttavuus "cokisjäbä"

Pitkään olen halunnut käydä täällä elokuvissa ja viime sunnuntaina mentiin Ennin kanssa katsomaan The Maze Runner (Labyrintti) alkuperäisenä versiona. Normaaleissa elokuvateattereissa tuo olisi dubattu, mutta ei oikein innostanut mennä katsomaan elokuvaa saksaksi (josta en tulisi ymmärtämään yhtään mitään), joten mentiin vähän kauemmas keskustasta erääseen spesiaaliin elokuvateatteriin. Siellä elokuvat näytetään niiden alkuperäiskielellä. Tuli oikein kotoisa olo, kun leffateatterin jonossa kuuli englantia sieltä sun täältä ja vieläpä ymmärsi kaiken! Sitä alkaa tuntemaan yhteenkuuluvuutta englantia puhuvien kanssa.

Leffa oli ihan ok, mutta ehkä vähän liian ihmeellinen miun makuun, Jäi aika random-olo, enkä tiedä, tajusinko leffan idean kunnolla. Tosin karkasin juuri elokuvan selittävimmän kohtauksen aikana vessaan, joten ehkä sillä oli osuutta asiaan... :D

Vietnamilainen Trinh ja suomalainen Elisa eivät oikein innostuneet keskustelemaan jätteiden kierrätyksestä saksaksi, joten heidän mielestään oli aika ottaa yhteiskuvia 

Viimeinkin päästiin perheen äidin kanssa juttelemaan miun loppuvuoden työajoista. Babysittausta tulee olemaan paljon (miulla ei tule olemaan yhtä ainutta vapaata viikonloppua, jäiks), mutta onneksi pääsen usempina päivinä töistä aikaisemmin kotiin. 

Täällä ei ole satanut vielä lunta ollenkaan, ainakaan Stuttgartissa. Edelleen ulkona on ihan syyskelit, tosin ruska alkaa viimein olla lopuillaan. Vettä tihkuttaa vähän väliä ja on kylmä, +5-+9- astetta, Oon ihan innoissani, kun pian pääsen lumen keskelle Suomeen! Toivotaan tosiaan, että saadaan oikein valkoinen joulu.

Vi ses,

♥Elisa

P.s. Tulipas muuten aikamoinen arvostelupostaus, ihan vahingossa!

Hyvin menee

Tällä hetkellä on todella hyvä fiilis. Perheen kanssa luistaa hyvin, ja vaikka töitä on tällä hetkellä ollut aika paljon (marraskuu on perheen vanhemmille kiireinen kuukausi -  se tarkoittaa heille monia kissanristiäisiä, jolloin miun tehtävänä on babysitata kotona yleensä myöhään yöhön), oon vain tyytyväinen, että ilmapiiri kotona on ollut rento ja myönteinen. Perheen äiti myös ehdotti, että koska miulla on joinakin päivinä paljon töitä, pääsisin toisina päivinä jo aikaisemmin töistä, ikään kuin tasapainon vuoksi. Jos tämä nyt jatkuu tällaisena, olen todella tyytyväinen!

Löysin pikkuisen ystävän portaikon kätköistä

Luulen, että lähestyvällä joululla on ollut myös myönteinen vaikutus hyvään oloon. Innoissani oon jo alkanut raapustamaan joululahjalistaa (en siis itselleni, vaan muille). Tänään mennäänkin Ennin kanssa tuhlaamaan kuukauden palkka  En myöskään malta odottaa joulumarkkinoita, jotka ovat ilmeisesti aika iso juttu täällä. Ensimmäiset markkinat tulevat jo marraskuun lopussa, eli ihan pian!

Mitä ihmettä näinkään kirjakaupan tiskillä!

Eräänä päivänä käytiin perheen tyttöjen kesken sirkuksessa. En ainakaan muista olleeni aikaisemmin sirkuksessa, joten olihan tuo kokemuksena ihan kiva. Oli nuorallatanssijoita, pellejä, trapetsitaiteilijoita ja eläimiä. Ainoa asia, mikä show'ssa alkoi inhottamaan, oli se, kun leijonankesyttäjä alkoi piiskaamaan tiikereitä ja leijonia saadakseen ne "ärähtämään". Ja yleisö vaan nauroi. Alkoi suoraan sanottuna vituttamaan niiden eläinten puolesta... En ymmärrä.

Maanantaina alkaa jo kolmas kielikurssi, A2.1. Tuon olisi tarkoitus myös jäädä viimeiseksi. Jännä ajatella, että en ole enää avuton saksan kielen saralla, vaan osaan jo käyttää kieltä joissain arkisissa tilanteissa ja olen myös alkanut ymmärtämään jotain puheesta. Muistan, kuinka tänne tultuani saksan kieli oli pelkkää jkgadklfghdnkg- tyyppistä sanahölinää, mutta nyt olen alkanut jo hahmottamaan kielen rytmiä ja toisinaan olen jopa ymmärtänyt keskustelun pointin. Ehkä mie vielä joku päivä osaan saksaa sujuvasti!

P.s. Oon ollut täällä jo 72 päivää. Ihan uskomatonta. Nyt ollaan jo puolessa välissä marraskuuta, ja nimenomaan marraskuu on tuntunut kuluneen todella nopeasti! Ihanaa ja kamalaa. Sekavat fiilikset.

Vi ses,

♥Elisa

Badabim badabum

Joskus sitä vaan toivoo, että viikonloppu voisi vain jatkua ja jatkua. Perjantai-iltana matkustettiin Ennin kanssa kohti Elzachia (joka on siis Freiburgin vieressä), pieneen kylään, jossa Ennin poikaystävä Mario asuu. Majoituimme hänen luokseen ja voi vitsit, miten ihana ympäristö siellä oli. Elzach sijaitsee "mustassa metsässä", Black Forest/ Schwarzwald- nimisellä alueella (voitte googlettaa). Puut olivat tosi korkeita ja villinä veikkauksena heittäisin, että paikan nimi tulee sen synkän näköisistä metsistä. :--D Käytiin kävelemässä ja maisemat olivat huikeita. Kuvat puhukoon puolestaan.

♥

Lauantaina mentiin kolmistaan Europa-Parkiin! Se on Euroopan suurin huvipuisto ja sijaitsee alle tunnin ajomatkan päässä Elzachista. Europa-Park on nimensä mukaisesti kuin Eurooppa: jokainen puiston osa oli nimetty jonkun Euroopan maan mukaan. Innostuimme, kun löysimme Skandinaavisen alueen. Sieltä bongailimme innoissame Suomi-juttuja!
Menimme huvipuistoon heti aamusta ja lähdimme vasta illasta pois. Oli pitkä, mutta aivan ihana päivä! Jalkoja särki jatkuvan kävelemisen takia, mutta oli se sen arvoista. Valitettavasti hurjimpiin vuoristoratoihin oli miltein parin tunnin jonot, joten ne skipattiin suosiolla ja mentiin laitteisiin, mitkä sattuivat vaikuttamaan kivoilta ja joihin oli inhimilliset jonotusajat.
Koska oli halloween, oli puisto koristeltu kaikennäköisillä halloween-jutuilla. Siellä oli myös ilmeisesti jonkinlaisena erikoisuutena karmaiseva kummitustalo, jonka sisällä käveltiin huoneita pitkin ulos. Siellä oli todella pimeää ja vähän väliä joku työntekijä tarttui esimerkiksi jalasta, se oli oikeasti pelottavaa! En ihmettelisi, jos joku saisi kohtauksen tuollaisessa "laitteessa" (?!)

Himoittiin Ennin kanssa suomalaista lohta! Valitettavasti kala jäi saamatta...

Saksa on ihana satujen maa. Grimmin veljesten tarinat näkyvät kaikkialla

Tuollainen hottis yritti sylkeä meidän päälle...

Innoissaan tilasin kuuman kaakaon kermavaahdon kera, mutta pettymys oli suuri, kun kermavaahto oli jätetty pois! Mainittuani asiasta tarjoilija väitti, että "tuossahan on vaahtoa". Ööh, mitä. Jatkoin väittelyä, kunnes...

... voitin taistelun! Loppu hyvin, kaikki hyvin

Finska flickor!

Kurpitsoja kaikkialla!

Sunnuntaina päätettiin Ennin kanssa tarmokkaina tyttöinä tehdä pinaattilettuja! Ajateltiin, että jotain suomalaista ruokaa olisi kiva kokkailla (tosin pinaattilettujen suomalaisuudesta emme ole varmoja. Ovat ne varmaan jonkinlainen perinneruoka Suomessa?) ja oi namm, että tuli hyviä. Paistettiin lisukkeeksi kasviswokkia sekä seitä ja perunamuussia.
Koska oli halloween, ajattelimme, että olisipa kiva katsoa joku hyvä kauhuleffa! Lopputulos; aloitimme katsomaan varmaan kolmea eri elokuvaa, mutta kaikki jäivät kesken, koska mikään ei jaksanut enää innostaa. Lisäksi meillä oli vaikeuksia löytää englanninkielinen elokuva, sillä Mariolla useimmat olivat saksaksi. Tämä on yksi niistä jutuista, mikä Saksassa hiukan ärsyttää: kaikki on dubattu saksaksi. Miksi, oi miksi? 

Marion cool kirja! Jos osaisin saksaa, olisin lukenut tuota innoissani

Tällainen reissu tällä kertaa! Viime viikonloppu oli juuri sellainen, mikä tekee au pair- vuodesta huipun. Tulevia seikkailuja odotellessa!

P.s. Miulla oli viime viikko melko dramaattinen, otin nimittäin yhteen perheen äidin kanssa, aika pahastikin. Juttelimme kuitenkin asiat halki maanantaina ja nyt pitäisi olla rauha maassa ja ymmärrämme toisiamme vähän paremmin. Toivon vaan, että tilanne jatkuu tällaisena! Olin nimittäin jo aivan varma, että tässä perheessä en aio jatkaa ensi vuonna. Saa nyt nähdä, miten tilanne etenee.

Vi ses,
♥Elisa