Farewell, Britain

Tänään alkaa matka kohti kotia. Otan yöbussin ensin Birminghamiin, ja sieltä jatkan toisella bussilla matkaa kohti Gatwickia. Perjantaiaamulla lento lähtee Kööpenhaminaan, jossa joudun odottelemaan miltei viisi tuntia jatkolentoa ja illalla oon (toivottavasti) viimein Helsingissä. En yhtään tykkää sellaisesta matkustelusta, johon menee koko päivä. Se on pelkkää odottelua ja istuskelua! Mutta on se kotiin pääseminen sen arvoista. :)

Toisaalta harmittaa kyllä lähteä täältä. Tää reilu kuukausi Buxtonissa on ollut erittäin antoisaa aikaa. Oon saanut paljon eväitä tulevaisuutta varten ja tuntuu, että ajatukset ovat kirkastuneet. Harmittaa myös jättää tämä ihana host-perhe tänne - kokemusta on kolmesta eri au pair-perheestä ja rehellisesti voin sanoa, että tässä talossa olen ensimmäistä kertaa uskaltanut liikkua ja tehdä asioita juuri niin kuin itse haluan. Perheen äiti on myös yksi inspiroivimmista ja hyväsydämisistä ihmisistä, joita olen koskaan tavannut ja häneltä olen saanut paljon uusia ajatuksia ja neuvoja tulevaa varten. Onneksi somen kautta on helppo pitää yhteyttä kaikkiin upeisiin ihmisiin, joita matkan varrella on tavannut!

Nyt täytyy jatkaa pakkaamisruljanssia. Hermoilen myös hiukan lähtöselvitystä, kun jostain syystä en sitä netin kautta pystykään tekemään ja tietokone pyytää sen tekemään vasta paikan päällä. Toisaalta miun piti syksylläkin tehdä lähtöselvitys Helsingissä, mutta se kone jostain syystä ei löytänyt miun varausta ja viimein saatuani apua sain lähtöselvityksen lentokenttätyöntekijän kanssa tehtyä. Kunpa Gatwickillä asiat hoituisi yksinkertaisemmin, mutta miut tuntien niin ei todennäköisesti tule tapahtumaan... :D Wish me luck!

Nähdään Suomessa!

Vi ses,
♥ Elisa

Synttäreitä

Meillä on täällä ollut melkoinen synttäriviikonloppu, kun miun 20- vuotissynttäreitä juhlittiin perjantaina, perheen tytön 11- vuotissynttäreitä lauantaina ja sunnuntaina vielä perheen pojan 7- vuotissynttäreitä.
Perjantaiaamuna lähdin alakertaan syömään aamupalaa, ja löysin yllättäen ruokapöydältä paketteja ja kynttilöitä, ihana aloitus päivälle! :) Myöhemmin kävimme vielä synttärilounaalla paikallisessa kahvilassa ja tilasimme high tea'n ja annos oli vieläkin hienompi kuin aikoinaan Bromsgrovessa! Siitä jäi vain muutama sandwich jäljelle. Johonkin herkuista oli vielä tökätty kynttilä ja tarjoilija lauloi onnittelulaulun, oli ihan loistava lounas! Loppupäivänä sitä ei sitten tullutkaan syötyä muuta kuin muutama pala synttärikakkua, sekin jo teki tiukkaa... :D

Before...

... and after!

Lauantaina talo täyttyi eläimistä, kun eläintenkouluttajat otukseineen saapuivat viihdyttämään synttärisankaria ja hänen kavereitaan. Paikalla oli ainakin käärmeitä, chinchilla, kilpikonna, skunkki, mangusti, joku lisko, tarantella... Täälläpäin on tavallista, että lapsen synttärikutsuille pyydetään joku ulkopuolinen viihdyttämään, oli se sitten taikuri tai juurikin eläintenkouluttajat. Myös pojan synttäreitä vietettiin spesiaalisti urheiluteemalla liikuntahallissa. Itse oon  tottunut siihen, että lapsena synttäreitä vietetään kotona kavereiden kesken leikkien, joten oli kiva nähdä erilaisia tapoja juhlia!

Viimeinen viikonloppu ja huomenna viedään viimeistä viikkoa! Nyt pelottaa vain matkalaukkujen mahdollinen ylipaino... 

Vi ses,

♥ Elisa

Luonto parantaa

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kummallista olla jälleen poissa Suomesta tähän aikaan. Viime vuonna olin suomalaisten pikkujouluissa/itsenäisyyspäivän juhlissa Stuttgartissa, mutta tänään olen viettänyt päiväni luolastossa kuvailemassa ja kaupungilla joululahjoja metsästämässä. Täällä Buxtonissa ollessani Suomi on jokapäiväisessä elämässäni vahvasti läsnä, sillä majailen suomalais-brittiläisessä perheessä, enkä siksi koe erityistä Suomi-haikeutta. Toisaalta Fazerin sinistä kaipailen aina ajoittain, ja nyt kun tarkemmin mietin, niin kovasti kyllä odotan, että pääsen joulupöytään syömään pipareita, joulutorttuja, karjalanpiirakoita... 13 päivää vielä ja sitten lähtee!!

Perheen ilmaislipun voimin kävelin paikalliselle luolastolle katselemaan maanalaisia ihmeitä. (Buxtonissa kaikki on lähellä - tännekin käveli 15 minuutissa!). Luola ei ollut niin pitkä kuin kuvittelin, mutta hieno se oli silti! Sielläkin näkyi selkeästi joulu tunnelmavaloineen ja tonttuoppaineen, ja bongasinpa joulupukinkin!

Asiasta toiseen, oon päässyt todistamaan jotain ihmeellistä! Nimittäin: parantavissa koruissa taitaa olla oikeasti jotain perää. Ei sillä, että olisin niiden voimat täysin kiistänyt - olen vain epävarma, että voiko tällaiset jutut oikeasti toimia vai vaikuttaako näissä pikemminkin esimerkiksi psykologiset tekijät. 

Mutta niin, miulla on jo monen viikon ajan ollut iho kasvoissa huonona, atooppinen iho kun on. Host-äiti ehdotti, että voisin tehdä itselleni ametistikorun ja katsoa, olisiko sillä parantavaa vaikutusta ihoon. Sain sen torstaina tehtyä ja pidettyäni sitä kaulassani koko päivän, heräsin seuraavana aamuna iho paljon paremman näköisenä - uskomatonta, mutta totta! Kivet auttavat ilmeisesti vapauttamaan ja puhdistamaan negatiivista energaa, ja jotenkin tätä kautta se korjaa elimistön ongelmia. Oon pitänyt korua siitä asti lähes koko ajan kaulassani ja iho on nyt jälleen terve. Mietin myös, oonko tehnyt jotain muuta eri tavalla tässä muutaman päivän aikana. Itse asiassa aloitin samana päivänä syömään gluteenitonta leipää normaalin sijasta, mutta koska miun ruokavalio ei ole täysin gluteeniton, niin en tiedä, voiko yksittäinen ruokavaliomuutos vaikuttaa näin paljon? Miun mietteet olivat myös fifty-fifty korun tehokkuuden suhteen, joten en osaa sanoa, onko miun ajatukset olleet ihon kannalta erityisen positiivisia ja oonko mitenkään alitajuntaisesti edesauttanut ihon paranemista. Voisin kyllä kokeilla olla pitämättä korua ja katsoa, tapahtuuko mitään muutosta, mutta ihan vielä en raaski tehdä mitään ihmiskokeita, vaan haluan vain ylläpitää ihoni kuntoa! Nyt kun se viimein on kunnossa, syystä tai toisesta... :D

Illalla on mahdollisesti luvassa itsetehtyjä skonsseja, ehkä niiden voimin voisi vähän juhlistaa Suomea!

Vi ses,
♥ Elisa