Turisteilua kaikissa muodoissaan

Terkut lämpimästä Saksasta!

Viikot ovat menneet mukavasti. Viime perjantaina juhlistettiin toisiksi vanhimman tytön 15- vuotissynttäreitä. 18 paikalla ollutta teiniä saivat miut tuntemaan itteni vanhaksi! Kun nuoret olivat altaalla hengailemassa keskenään, oli miulla ja muilla perheenjäsenillä omat bailut lasten leikkihuoneessa 80-luvun biisejä kuunnellen ja tanssien. :D Lauantaina pidettiin vielä synttäribrunssi perheen ja yötä olleiden teinien kanssa, syötiin oikein ihana hotelliaamiainen! Nämä olivat miun viimeiset perheen keskeiset synttärijuhlat täällä Saksassa, en voi oikeasti uskoa. Hiukan haikeaa...

Sunnuntaina ostettiin Sonjan kanssa Baden-Württemberg-lippu ja lähdettiin seikkailemaan. Ei paljoa suunniteltu mitään, vaan otettiin vain juna, mikä lähtisi suht pian ja mikä menisi jonnekin mielenkiintoiselta kuulostavaan paikkaan. Ollaan huomattu, että etukäteen ei pidä liikaa suunnitella mitään, koska kuitenkin suunnitelmat eivät tule onnistumaan syystä tai toisesta (esim. yllättäen voikin joutua lauantaiaamuna töihin...)! Eikä se haittaakaan, spontaanius on kuitenkin elämän suola, ;)

Me päädyttiin ensiksi Tübingeniin, ihanaan vanhanaikaiseen opiskelijakaupunkiin tunnin junamatkan päässä Stuttgartista. Käveltiin vanha kaupunki läpi, otettiin valokuvia ja ihasteltiin kaupungin kauneutta. Täällä asuu myös melko paljon suomalaisia!

Vapaus perunasalaatille!

Pian lähdimme takaisin Stuttgartiin, josta katsoimme hiukan kauemmas meneviä junia. Päädyimme Ulmiin, joka on muun muassa Albert Einsteinin kotikaupunki. Parhaiten Ulm tunnetaan kuitenkin siitä, että kaupungin tuomiokirkon torni on maailman korkein kirkon torni. Pituutta tornilla on reilu 161 metriä. Kävimme myös kirkon sisällä, mikä oli henkeäsalpaava kokemus - meitä oli kovasti vituttanut Deutsche Bahn, joka oli 45 minuuttia myöhässä (jouduimme kököttämään keskellä ei mitään pysähtyneessä junassa) ja kun tulimme kirkosta ulos, oli olo jotenkin paljon kevyempi ja vittuuntuneisuudesta ei ollut mitään tietoa. Pyhä Henki taisi koskettaa meitä tai jotain, mikä lie, mutta oli se kirkko vaan niin kaunis! Saimme kuulla myös saksalaista saarnaa. :D

Ulmin jälkeen lähdimme takaisin koti-Stuttgartiin. Olo oli kyllä niin väsynyt! Juna oli tälläkin kertaa "vain" 16 minuuttia myöhässä, ja jouduimme jälleen kököttämään täpötäydessä junassa. Silti oli tosi kiva viettää sunnuntai hyvässä seurassa reissaten! Sonja lähtee pian takaisin Suomeen lomille, emmekä me enää näe toisiamme, ainakaan Saksassa. Valitettavasti! Suomalaiset kaverit ulkomailla ovat kyllä ihan kullanarvoisia ja oon tosi kiitollinen heistä jokaisesta. ♥

Ei jotain niin hyvää ettei jotain huonoakin. Varomattomana turistina huomasin, että miun lompakko on varastettu. Tämä tosin tapahtui lauantaina kaupungilla ollessani. Se tunne, kun sunnuntaiaamuna kiireessä tarkistat, että kaikki tavarat ovat laukussa, ja tajuat, ettei lompakkoa näy missään! Kämppäkin on tarkastettu moneen kertaan, tuloksetta. Onneksi miulla oli kotona jonkin verran rahaa säästössä. Harmittaa vaan, että siinä meni melko kallis lompakko kortteineen päivineen... Normaalistikin tarkastan aina kaupungilla ollessani, että lompakko on edelleen laukussa tallessa. Opinpahan, että sen lompakon täytyy olla laukun pohjalla eikä heti käsien ulottuvissa ja laukun täytyy olla kunnolla kiinni! Ottakaa opiksi miusta, tää on kyllä tosi turhauttavaa.

Vi ses,

♥ Elisa

Uusia kolkkia

Arki rullaa jälleen. Miulla ja nuorimmalla tytöllä oli ensimmäistä kertaa riitaa. Siitä, kun myöhästyimme bussista: meidän piti ottaa bussi balettitunnille, mutta tytön myöhästelyn takia emme ehtineet bussiin, vaikka tyttö yritti vielä juosta bussin perään. En suostunut juoksemaan bussille (johon emme joka tapauksessa olisi ehtineet), ja siitä tyttö sitten veti pienet kiukkuraivarit. Eipä siinä, pian tyttö jo unohti koko riidan ja rupatteli taas innoissaan kaikesta. Tämä koko perhe kärsii jonkin sortin kroonisesta myöhästelystä, mikä toisaalta ärsyttää, mutta mihin oon jo tottunut. Eikö saksalaisten pitänyt olla tunnettuja täsmällisyydestään...?

Viikonlopuksi sattui jälleen ihanat hellekelit, ja sunnuntaina lähdinkin kotini lähellä olevalle nurmelle ottamaan aurinkoa lukien samalla Eragonia (joku entisistä au paireista on jättänyt ko. kirjan tänne, ja nyt oon ottanut tavotteekseni lukea kirjan kesän aikana).  Tien toisella puolella avautui upeat näkymät Stuttgartiin ja räpsinkin paljon kuvia! En ollut tuolla aiemmin käynyt ja löysinkin sen vain harhailemalla ympäriinsä. Täällä on varmasti vielä monia monia monia kivoja paikkoja, joihin täytyy vain eksyä!

Vi ses,

♥ Elisa

Wieder in Stuttgart

Hallo aus Deutschland!

Kun tammikuussa kesti jonkin aikaa uudelleen sopeutua tänne, tunsin tällä kertaa tulevani kotiin. Raskaan reissupäivän jälkeen oli ihanaa istua kotimatkalla siinä tutussa numero 43 bussissa ja katsella ympärilleen, nähden ne kaikki tutut rakennukset ja maisemat, mitä Stuttgartista löytyy. Erityisen ihanaa tänne tulossa oli se, että Saksassa on ollut jo +30 asteen helteet, ja kun astuin Frankfurtissa lentokoneesta ulos, tunsin kyllä, että nyt  on liikaa vaatetta päällä! Vessassa sitten vaihdoin shortseihin ja t-paitaan. Oon myös iloinen, että pääsen kokemaan Saksan kesän, vaikka hiukan harmittaa, etten juhannuksena voi olla Suomessa! Tosin ilo voi loppua lyhyeen, kun ne miltei +40 asteen helteet saapuvat... Myöskin viikonlopun helteiden jälkeen iski harmaus sekä sateet ja asteita on ne ruhtinaalliset kolmetoista (terve vaan Suomi!), pah.

Holzgerlingen ja kukkameri

Viime viikolla ehdin jo piknikkeilemään Schlossplatzilla (Stuttgartin keskustassa olevalla puistoalueella), ottamaan aurinkoa (ja hiukan kärventymään...), uimaan ja turisteilemaankin! Sunnuntaina kävin Sonjan koti"kaupungissa" Holzgerlingenissa, mikä sijaitsee Stuttgartin lähellä, muutaman junanvaihdon päässä keskustasta. Oleiltuamme tarpeeksi maauimalassa lähdimme kiertelemään ympäri Holzgerlingenia. Se on vanha pieni maalaiskylä, ja aivan ihana sellainen! Vaikka käveleminen paahtavassa kuumuudesssa - vieläpä ballerinoilla - ylämäkeä pitkin ei ollut kovin herkkua, oli silti tosi kiva nähdä tällainen maaseutukaupunki Stuttgartin lähettyvillä.

Holzgerlingenin "linna"

Nyt vaan mietin, että miten mie käytän nämä viimeiset pari kuukautta Saksassa. Haluaisin ainaki mahdollisimman paljon reissata, mutta toisaalta ottaa myös rennosti ja vain nauttia kesästä. Ja viettää tottakai paljon aikaa myös host-perheen kanssa! Vaikka meillä on ollut omat vaikeutemme, tulee varmasti vaikeaa jättää saksalainen perheeni lähes vuoden yhdessäolon jälkeen. Mutta se onkin sitten elokuun murhe!

Vi ses,

♥ Elisa