Minä lähden Pohjois-Karjalaan ♫

Alle viikko, ja sitä ollaan jälleen Suomessa, Tällä hetkellä oon aika innoissani. Ihan huippua nähdä kaikki tutut ihmiset, paikat, kaikki. On myös jännää, miten "helpolta" kaikki Suomessa tulee todennäköisesti tuntumaan. Tarkoitan sitä, että kaikkialla kuulee suomea ja sitä ymmärtää. Se kuulostaa vain jotenkin vaivattomalta verrattuna siihen, että täällä Saksassa täytyy pinnistellä ymmärtääkseen, enkä vielä kaikkea tajuakaan (vaikka yllättävän paljon tajuan jo puheesta).

Synttäritkin tuli ja meni. Perheeltä sain huipun Stuttgart- muistipelin ja suklaata ja kotiapulaiselta karkkia ja säästöpossun. Illalla mentiin Ennin kanssa Pizza Hutiin (all you can eat!!) juhlistamaan miun synttäreitä ja Ennin viimeisiä päiviä Saksassa. Sen jälkeen vyöryttiin vielä viimeisille yhteisille kahville Mäkkäriin. :D Meillä on ollut jo joidenkin viikkojen ajan traditiona mennä sunnuntaisin kahvittelemaan ja parantamaan maailmaa. Puhdasta laatuaikaa. Niitä hetkiä tulee kyllä ikävä... ♥

Ensi viikolle on luvassa ainakin viimeiset kielikoulun tunnit, lasten konsertti (joka kuulema kestää monia tunteja) ja lahjojen shoppailua. Ja pakkaamista! Härregyyd.

Tämä jää nyt tämän vuoden viimeiseksi postaukseksi, Tammikuussa kirjoittelen taas, kunhan Saksaan olen palannut. Nähdään hei Suomessa!

Fröhliche Weihnachten!

Vi ses,
♥Elisa


P.s. Arvatkaa, kuka sai sakot U-Bahnissa liputta kulkemisesta? Sen kerran, kun päätin olla kävelemättä kouluun (koska pizzakrapula) ja ottaa bahnin, niin tarkastajat iskevät. En yleensä lippua osta, sillä matka on melko lyhyt ja tarkastajia ei miltei koskaan ilmaannu. Enkä tosiaan ole ainoa, joka näin tekee. Kyllä mie seuraavalla kerralla sen lipun tunnollisesti ostin, mutta ei sillon tietenkään ketään ollut tarkastamassa, kuten ei yleensäkään. Ehkä mie opin tästä jotain ja ostan sen kuukausilipun, ihan varmuuden vuoksi... :D

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa ♫

Hyvää syntymäpäivää Suomi! ♥

Lauantai olikin hiukan erilainen päivä. Mie ja Enni päätettiin mennä pukin pikku apureiksi suomalaisille perheille suunnattuihin pikkujouluihin, joissa juhlistettiin myös itsenäisyyspäivää. 

Kaadettiin kahvia ja oltiin kyökkihommissa. Saatiin siitä pieni palkkakin, mutta emme me sinne rahan takia lähteneet (vaan ilmaisen ruuan). Oli kiva päästä juhlistamaan Suomea jollakin tapaa! Oli myös hämmentävää, kun samassa tilassa oli yhtäkkiä miltei 100 suomalaista. Heitä kun täällä ei ihan joka puolella vastaan tule...

Taisipa muuten olla ensimmäinen kerta, kun oikeasti liikutuin Maamme- laulusta! Suomea arvostaa entistä enemmän ulkomailla ja kotimaastaan on jopa ylpeä.

Oli kyllä kivat pirskeet! Pukkikin oli saapunut paikalle ja lapset olivat innoissaan, joululaulut raikuivat.

Juhlien jälkeen väsytti, tosin en voinut kuitenkaan olla loppuun asti, sillä miun piti vielä samana iltana babysitata. Töitä, töitä, töitä!

On aina ihanaa bongata Suomi-viitteitä. Yllätyin, kun huomasin leipomossa suomalaisen pähkinäkakun! Olen varmaan epäisänmaallinen, kun en tiennyt tuollaista edes olevan. Maistui todella makealle, mutta oli se vaan hyvää! Suomi-respectit.

Vi ses,
♥ Elisa

Joulumarkkinat + Suomikylä

Voi että. Kauan odotetut joulumarkkinat ovat alkaneet! Tähän mennessä olen käynyt jo kolmissa eri markkinoissa - Stuttgartissa, Ludwigsburgissa ja Esslingenissä. Kaksi jälkimmäistä ovat osa Stuttgartia, eli en kuitenkaan ole varsinaisesti reissannut. 

Ihmiset rakastavat joulumarkkinoita, niissä käy todella paljon ihmisiä ja se näkyy melkoisena väentungoksena. Silti olen tykännyt mielettömän paljon käydä noilla markkinoilla. ja suurimpia iloja ovat olleet maistiaiset, joita on tullut jahdattua suorastaan hullunkiilto silmissä! Hilloa, etiikkaa, öljyä, erilaisia juomia... Ilmainen ruoka on elämän suola! 

Glühweinia eli saksalaista glögiä on tullut myös maistettua, mutta ei se vedä vertoja Suomen glögille, ei sinne päinkään...

Esslingenissä en ollut ennen käynyt, mutta ainakin sen keskusta vaikutti todella kivalta. Sellainen hiukan vanhanaikaisen oloinen, ei mikään moderni - historia oikein  huokui! Samanlainen fiilis jäi Ludwigsburgista. Välillä sitä miettii, miten kiva olisi asua sellaisessa miljöössä suurkaupungin sijaan. Mutta en valita!

Orvokit kukoistivat.... Tähän aikaan vuodesta? Mitämitämitä

Keskiaika on täällä suosittu teema

Nyt päästäänkin siihen tärkeimpään asiaan. Stuttgartin joulumarkkinoissa super-duper-ihanaa on se, että jos on oikein tarkkana, voi sieltä bongata Suomikylän! Kyllä vain. Ennin kanssa etsittiin sitä kovasti ja vaivuttiin jo pieneen epätoivoon, kun sitä ei vain tuntunut löytyvän. Lopulta se löytyi jostain ihan ihmeelliseltä alueelta hiukan syrjemmästä (yllätys), mutta jahti oli kyllä sen arvoista! Alueella myytiin glögiä, erilaisia lohiannoksia, suomalaisia herkkuja (FAZERIA!!), alkoholia, ihan kaikkea, mikä vain oli suomalaista. Siellä tuntui, kuin olisi ollut jälleen kotona!

Fazerin levy maksoi 5 euroa, joten vaikka houkutus oli suuri, päätin odottaa jouluun!  Silloin suklaa tulee todennäköisesti jo korvista ulos

Ludwigsburgissa myytiin suomalaista hunajaa! Salmiakkihunaja oli sehr lecker

Rakastan joulua, ja se joulun ihana tunnelma tarttui joulumarkkinoita kierrellessä. Kuuntelen täällä tälläkin hetkellä jouluradiota, ihan vain ruokkiakseni joulufiilistä. Valitettavasti tänne ei ole vieläkään tullut lunta (enkä tiedä, onko edes tulossa), mutta ehkä sitä lunta tulee sitten nähtyä Suomessa!

Niin uskomatonta, että nyt on jo joulukuu. Miten voi olla, en voi käsittää. Päivät senkun vähenee, ja kohta ollaan taas Suomessa. Tällä hetkellä olen silti iloinen, että sekin tulee olemaan vain väliaikaista ja pääsen tänne takaisin vielä moneksi kuukaudeksi. Stuttgart tuntuu jo kodilta ja täällä on vielä niin paljon nähtävää! Kaikki on hyvin.

Vi ses,

♥Elisa