Medieval market

Viikot alkavat jo helpottua, töistäkin oon päässyt jo "ihmisten aikoihin". Arki alkaa hahmottua, kun oppii koko ajan, miten asiat hoidetaan tässä perheessä. Täällä on syksy, mikä tarkoittaa sitä, että lehtiä tippuu paljon ja ne täyttävät jalkakäytävät. Mutta täällä on lämmintä! Nytkin aurinko paistaa ja ulkona pärjää t-paidalla. Tosin välillä onkin sitten jäätävän kylmä tuuli, eikä tuolla pärjää ilman takkia (tosin ihmisiä näkee silti t-paitasillaan...).

Lauantaina käytiin Ennin kanssa seikkailemassa Grossbottwar- nimisessä kaupungissa (vai kylässä? Ei mitään hajua, kuinka iso paikka se on), sillä tänä viikonloppuna siellä oli historialliset markkinat! Keskiaikaisia kojuja ja asuja. Käsityöläisiä ja hirveästi ruokaa. Ihmiset olivat pukeutuneet ritareiksi ja linnanneidoiksi.Tunnelma oli niin kiva! Mietittiin, että onko tällaisia tapahtumia Suomessa ollenkaan?

 

Syötiin jälkkäriksi letut. Letunpaistaja kääri kaikkien muiden letut niin, että ne oli helppo syödä, eikä niistä vuotanut täytteitä ulos! Vaan miten miun letun kävi... Hilloa oli joka puolella. :--D

Perheen tytöllä on keskiviikkona 12- vuotissynttärit, joten ostin sille tuollaisen söpön kylpyvaahtojutskan lahjaksi.

Hirmu kiva päivä oli! Sääkin suosi meitä, mekolla pärjäsi ihan hyvin. Meillä tuli tosin bussin kanssa ongelmia, kun ei oikein tiedetty, mille pysäkille meidän pitäisi päätyä. Mentiin jonkun bussin kyytiin, eikä kuski osannut englantia, eikä kunnolla ymmärtänyt Ennin saksaa, vaikka Enni sitä miun mielestä selkeästi puhui! Siinä sitten kierreltiin bussissa hienoja viinipeltomaisemia ihastellen, kunnes kuski sanoi erään pysäkin kohdalla, että tässä meidän olisi tarkoitus jäädä pois. Se pysäkki oli melko lähellä sitä pysäkkiä, mistä noustiin bussin kyytiin, eli oltaisiin voitu ihan hyvin kävellä sinne! Kuski oli kiltti, eikä meidän tarvinnut edes maksaa sille tästä "ylimääräisestä" kierroksesta. :--D Lopulta päästiin turvallisesti S-bahniin ja sitä kautta kotiin.
Tällainen seikkailu tällä kertaa!


Vi ses,
♥Elisa

Mä joka päivä töitä teen... ♫

No ei nyt vaineskaan. Paljon hommia on joka tapauksessa ollut, ja aivan ihanaa, että nyt saa viikonlopun levätä! Tämä viikko on siis ollut pallottelua kielikoulun ja töiden välillä.
Aamulla kouluun, jonka jälkeen nääntyneenä menen perheen luo syömään lounasta kello 13.30. (Kouluun otan evääksi vaivaisen banaanin ja yritän sillä pärjätä lounaaseen asti. Suomessa söin lounaan klo 11-12 välillä, joten tässä on kieltämättä totuttelemista!) Kielikurssin jälkeen otan vielä ainakin kaksi kurssia lisää, joten tämä syksy tulee olemaan melko kiireinen. Keväällä voikin sitten höllätä, ainakin toivottavasti. :--)

Työt alkaa kello 15, ja sitä ennen miulla on ollut noin puoli tuntia vapaa-aikaa, sillä olen ruuan jälkeen jäänyt vielä kahvittelemaan perheen kanssa. Työpäivät ovat olleet melko erilaisia. Yhtenä päivänä oon ollut koko illan lasten kanssa kotona, toisena mennyt lasten harrastuksiin mukaan. Oon myös siivonnut perheen taloa, ja keskiviikkona, kun ei ole kielikoulua, autan perheen kotiapulaista talon siivoamisessa parisen tuntia.
Maanantaina miulla oli ensimmäistä kertaa babysittausta, kun vanhemmat menivät illalla jollekin illalliselle. Heidän oli tarkoitus tulla kotiin viimeistään kello 23, mutta pääsinkin töistä vasta klo 1. Ei siinä muu autttanut kuin vaan valvoa ja odotella vanhempien kotiintuloa. Kotiin oon yleensä päässyt kello 21-23. Torstaina meni vähän myöhempään, sillä perheen tytär pääsi 1. sijalle jossain väittelykisassa ja on siis maan paras tällä hetkellä ja sitä sitten juhlittiin. Hämmentävää, miten fiksujen ihmisten ympäröimänä mie täällä oikeastaan olen! :--D
Lasten kanssa ollaan pelattu jalkapalloa, tehty läksyjä sekä soiteteltu pianoa ja laulettu. Päivän kohokohta on ollut iltapala, jolloin syödään kasviksia, hedelmiä, leipää, makkaraa ja juustoja!

Perjantaina tulivat perheen äidin vanhemmat eli Opa ja Oma käymään ja ensimmäiset sanat, mitä tämä Oma miulle sanoi, olivat "Oletpas sinä pieni!" :D Heh, tuota nyt on tullut kuultua ennenkin...Olivat kyllä mukavia ihmisiä. Pitkän päivän jälkeen jaksoin vielä mennä viihteelle tapaamaan kavereita. Kiva ilta oli! :--)

Tänään olisi tarkoituksena mennä illasta perheen kanssa golfaamaan ja sunnuntai onkin sitten vaan löllöilypäivä. Ensiviikonloppuna saattaa olla vähän erilainen meininki, siitä sitten myöhemmin! ;)

Vi ses,
♥Elisa

Ps, Sain kun sainkin Netflixin toimimaan ja oon siitä todella iloinen! Suurimmat kiitokset siitä kuuluvat Juusolle, oon siulle niin kiitollinen! :---)

Viikko takana

Täällä on tapahtunut kaikennäköistä. Käytiin Ennin kanssa paikallisessa viinitapahtumassa, joka oli niin saksalainen tapahtuma, että apua... Oli paljon erilaisia kojuja, viiniä ja ruokaa. Ja paaaljon ihmisiä! Siellä oli aivan ihana, vanhanaikainen tunnelma.

 

 

 

 

 

 Tiistaina tuli Annika Ravensburgista käymään Stuttgartissa (ankiana.blogspot.fi). Koska hän ei voinut tulla miun kämpille, etsimme joskus myöhään illalla erästä hostellia. Siihen meni aikaa, sillä kummallakaan meistä ei ollut puhelimessa akkua, jotta olisimme voineet helposti navigoida kohteeseen. Siispä kysyimmekin vastaantulevilta, josko he saattaisivat tietää hostellin sijainnin. Onneksi ihmiset ovat mukavia ja auttavat mielellään! :--) Poliisikin pysäytti meidät, kun kävelimme bussille tarkoitetulla tiellä (älkää kysykö).. Poliisisetä kertoi meille reitin hostellille päin ja lopulta löysimmekin paikan. Seuraavana päivänä jouduin yllättäen auttamaan kotiapulaista kodin siivoamisessa, ja ehdinkin viettää Annikan kanssa aikaa vain muutaman tunnin. Noo, seuraava reissu sujuu varmasti paremmin!

 

 

Maanantaina alkoi kielikoulu. Meitä on siellä ehkä kaksikymmentä ja oon ainut alle parikymppinen. Ja ainoa suomalainen. Tunnit ovat klo 9-13 neljänä päivänä viikossa kuukaden ajan, ja ainakin näin aluksi on ollut melko raskasta, sillä tunnit ovat melko intensiivisiä. Yksi 20 minuutin paussi sentään on!

Kerran oppitunnilla jokaisen piti kertoa itsestään omalla äidinkielellään. Kun mie aloin Kitteen murteella haastammaan suomea, kaikki oikein kääntyi kuuntelemaan ja olivat ihan ihmeissään. Harvemmin täällä tulee kuultua suomea, joten muille miun puhe kuulosti hyvin eksoottiselta. Opettaja innostui ja pyysi minnuu puhumaan myös ruotsia... :D Että sellaista.

 

 

Stuttgartin keskustakin on tullut suurin piirtein tutuksi (ja jotkut sivukujatkin... Kaikkialle sitä eksyykin). U-bahnilla eli metron ja ratikan risteytyksellä on kätevä liikkua keskustaan! Toisinaan ihan kunnon vuoksi kävelen kaupoille ja bussiakin (S-bahn?) on kokeiltu, mutta se ei ollut miun mielestä niin käytännöllinen, vie vaan rahat. :--D

 

 

Perheen kanssa on ollut hiukan ongelmia, johtuen muun muassa väärinymmärryksistä. Se on latistanut hyvää fiilistä, mutta kunhan arki alkaa (eli seuraavalla viikolla), uskoisin kaiken menevän ihan hyvin. Eli ei tässä mitään hätää ole, tykkään edelleen perheestä todella paljon!

 

 

 

Vi ses,

♥Elisa 





Alles ist so gut

Täällä mie nyt viimein olen. Torstai-iltana saavuin Stuttgartiin, ja perhe otti miut hyvin vastaan. Juteltiin mukavia ja syötiin brezeleitä ja kasviksia. Tunnelma oli hyvin rento. Tykkäsivät kovasti myös miun tuliaisista: vein 2 muumimukia, 2 levyä Fazerin suklaata ja suomalaista luomuhunajaa. Innoissaan olivat etenkin mukeista! Heillä oli ennestään jo muumimukeja, joten ne kaksi, mitkä vein (kiitos Riina, kun olit makutuomarina! ;)) olivat sellaisia, mitä heillä ei vielä ollut. Jee.

Tää alku on ollut tällaista tutustuttamista tulevaan. Perjantaina lapset näyttivät miulle bussipysäkin, minkä kautta pääsen kielikouluun. Myös supermarket tuli tutuksi. Kämpänkin oon jo sisustanut kodikkaaksi! Tekemistä on tosiaan ollut, vaikka varsinaiset työt eivät alakaan kun vasta parin viikon päästä.
Jotkut saksalaiset ruuat ovat muuten melko "jänniä". :D Esimerkiksi lounaaksi syötiin keittoa, jossa oli läjä pannukakkuviipaleita, ikäänkuin lisukkeena! Se oli kyllä aika mielenkiintoisen makuista. Ei pahaa kuitenkaan, mistä hieman yllätyin...

Huomaa muutenkin, ettei nyt tosiaan olla Suomessa. Ihmiset on niin paljon avoimempia: matkalla kauppaan joku mies pysäytti miut kysyäkseen tietä jonnekin, (saksaksi) ja kun sanoin, etten tiedä, totesi hän "kein(e) problem" ja hyvät päivänjatkot. Ohikulkeva nainen huikkasi miulle "guten tag" ja kaupan jonossakin miun edessä oleva nainen vaan hymyili miulle randomisti. En ole ikinä Suomessa huomannut, että esimerkiksi vastaantuleva ihminen toivottaisi tuntemattomalle hyvää päivää tms. Miusta tuollainen vilpittömyys on mukavaa ja tekee olon "tervetulleeksi ja hyväksytyksi". :--)

Lauantaina menin ex tempore perheen kotiapulaisen, tämän miehen ja heidän ystäväperheensä kanssa Tripsdrilliin. Se on huvipuisto, jossa on huuurjia vuoristoratoja, perinteisiä saksalaisia taloja (mitkä on muuten aivan ihania!) ja eläinpuisto, missä osa eläimistä talsi ihmisten keskuudessa, usein lasten siliteltävinä. Oli kyllä mahtava reissu! Ja vain puolen tunnin ajomatkan päässä. Menisin uudelleenkin.

 

 

Tuo kivi on Ruotsista ja painaa yli tonnin. Sitä pystyi kuitenkin kevyesti liikuttamaan ilmeisesti veden ansiosta...

 

 

 

Jonottaminenkin oli mukavaa, kun esille oli laitettu historiallisia jutskia! Aika ei käynyt pitkäksi.

 

 

Tuo on joku saksalainen jättipulla, jonka päällä on vaniljakastiketta. Aluksi oli hyvää, mutta aika nopeasti tuo alkoi jo vähän ällöttää... :'D

 

 

 

 

 

 

 

 

Maisteltiin viinejä! Tuossa on jotain melko makeaa valkkaria.

 

 

Miusta on ihan käsittämätöntä, miten nuo eläimet voivat tottua ihmisen läheisyyteen noinkin hyvin...

 

 

 

 

öriöri

 

 

Monet tulee tänne kaukaa. Siksi Tripsdrillissä on tuollaisia mökkejä, se toimii "bed & breakfast"- meiningillä! Noita taloja oli metsässä paljon rakenteilla.

 

 

Yli 300 vuotta vanha kirkko, mikäli oikein muistan... Viinipeltojen ympäröimä!

 

 

Vielä samana päivänä lähdin keskustaan miittiin tapaamaan Suomityttöjä ja muita ulkomaalaisia, Stuttgartissa asuvia ihmisiä. Vaikka pitkän päivän jälkeen väsytti pirusti ja jalkoja särki, oli meininki hyvä ja oli myös tosi kiva tavata muita nuoria ihmisiä täällä! Seuraavaa miittiä odotellessa...

Vi ses,
♥Elisa